Käsi tavoitti tyhjää

Puoliunessa aamulla käsi haparoi sängyn reunan yli.
Tavoitti  tyhjää.
Elli ei ollutkaan siinä, kämmeneen sopivine päineen, silkinhienoine pikku korvineen.
Ei noussut "kissankäpälillään" sängyn reunaa vasten herättämään, häntä vimmatusti heiluen.

Turkissa!
Ellihän on kotona Suomessa, hoidossa.
Ja ikävä alkoi soitella sielun tummia kieliä.
"Niin pieni on kannel mulla."

Äidille soitin ja Ukko sekä Taimi olivat virpomassa.
Taimi reippaana tuli puhelimeen, mutkaton tempperamenttipakkaus.
Vaan Ukko ei tullut, ei puhu.
Itkuikävä jo oli tullut, kun oli meillä tyhjässä kodissa käynyt.

Elsaa, Eevaa, Onnia ja Onervaa näkee ja kuulee skypessä.
Siitä kiitän!

Alanyan suomalaisten kotikirkossa sitten runo kirkassilmäisistä lapsista.
Itkuun sieluni saviruukun  aukosta tirahdin, salaa.
Ikävä soitteli särkynyttä.
"En millään murtunut ois"..

Haparoin kohti suurta "särkyneen soiton virittäjää", lohduttajaa.
Itkut nielin mykkyrälle sinne jonnekin, piiloon.

Palmusunnuntai.
Kärsimystie ja ylösnousemus, Jeshua.
Kaiken korjaava ja hyvittävä rakkaudellinen  Jumala.
Kämmenellään kuitenkin on lupa itkeä ja saada täydellinen lohdutus.
Jokaisen.

Nyt jo lohdutettu, hyvillä mielin.
Kesäisessä säässä!

...................................................................................................

Päivän Sana

Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Luuk. 19:37-38 (KR33/38)