keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pikkuhiljaa


Kuvassa uutta keittiötä...vielä loppujusteeraamista vailla.

Asuntomme myytiin viikolla kolme.
Heräsin seuraavana aamuna kummalliseen onnentunteeseen.
Onnellisena...asuntovelkaa ei enää ole.

Nyt pikkuhiljaa siirtelen pahvilaatikoita kotona...yritän niitä täyttää.
Ikeassa kävin Veeran kanssa tilaamassa makuuhuoneeseen kaapiston sisälmyksineen.
Tänään tulee...tai oikeammin menee...uuteen osoitteeseen.
Lähetys painaa nelisensataa kiloa.

Monta asiaa on muistettavana.
Laajakaistan sanoin irti, kotivakuutuksen muutin, auton parkkiruudut täytyy irtisanoa...etc.
Ja pakata.
Ja pakata.
Ja perata pois kaikenlaista joutavaa.
Astioitakin on kertynyt kokonaisen komppanian ruokkimiseen.

Täytyisi osata valita tarpeelliset...ja niitä kai on vähän, loppujenlopuksi.
Isälläni oli tapanan sanoa, ettei osteta, mitä tarvitaan vaan sitä mitä ilman ei tulla toimeen.

Ukko ja Taimi ovat tulossa yökylään reilun viikon päästä.
Nyt jo Ukko pakkailee tavaroita.
Miten ne osaavatkin niin varauksettomasti rakastaa.
Siitä kiitän.
Ja kohta Elsa ja Eevakin asuvat näköetäisyydellä.
Onnellinen mumma.

Huomenna Veera tulee perkaamaan työhuonettani...ja laatikoittamaan.
Käsityölehden vuosikertoja on hyllymetreittäin.
Otan ainoastaa joitakin lehtiä.
Veera on tehnyt kaavat omiin vaatteisiini...ja Ottobre-lehdissä on lastenvaatekaavat...
Niillä pärjään.

Pikkuhiljaa...
Ilman kiirettä päästään lähtemään.

Nestepaasto herkullisine luuliemineen jatkuu.
Huomenna keittelen nieriän perkkeistä kalaliemen...vaihtelua ruokavalioon.
Helmikuun yhdestoita on tarkoitus siirtyä tavalliseen VHH-ruokavalioon...kwasniewskiläisttäin!

...............................................................................

Posted by PicasaPäivän Sana

Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Ps. 119:97-98 (KR33/38)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti