Pikkuhiljaa

Kuvassa uutta keittiötä...vielä loppujusteeraamista vailla.

Asuntomme myytiin viikolla kolme.
Heräsin seuraavana aamuna kummalliseen onnentunteeseen.
Onnellisena...asuntovelkaa ei enää ole.

Nyt pikkuhiljaa siirtelen pahvilaatikoita kotona...yritän niitä täyttää.
Ikeassa kävin Veeran kanssa tilaamassa makuuhuoneeseen kaapiston sisälmyksineen.
Tänään tulee...tai oikeammin menee...uuteen osoitteeseen.
Lähetys painaa nelisensataa kiloa.

Monta asiaa on muistettavana.
Laajakaistan sanoin irti, kotivakuutuksen muutin, auton parkkiruudut täytyy irtisanoa...etc.
Ja pakata.
Ja pakata.
Ja perata pois kaikenlaista joutavaa.
Astioitakin on kertynyt kokonaisen komppanian ruokkimiseen.

Täytyisi osata valita tarpeelliset...ja niitä kai on vähän, loppujenlopuksi.
Isälläni oli tapanan sanoa, ettei osteta, mitä tarvitaan vaan sitä mitä ilman ei tulla toimeen.

Ukko ja Taimi ovat tulossa yökylään reilun viikon päästä.
Nyt jo Ukko pakkailee tavaroita.
Miten ne osaavatkin niin varauksettomasti rakastaa.
Siitä kiitän.
Ja kohta Elsa ja Eevakin asuvat näköetäisyydellä.
Onnellinen mumma.

Huomenna Veera tulee perkaamaan työhuonettani...ja laatikoittamaan.
Käsityölehden vuosikertoja on hyllymetreittäin.
Otan ainoastaa joitakin lehtiä.
Veera on tehnyt kaavat omiin vaatteisiini...ja Ottobre-lehdissä on lastenvaatekaavat...
Niillä pärjään.

Pikkuhiljaa...
Ilman kiirettä päästään lähtemään.

Nestepaasto herkullisine luuliemineen jatkuu.
Huomenna keittelen nieriän perkkeistä kalaliemen...vaihtelua ruokavalioon.
Helmikuun yhdestoita on tarkoitus siirtyä tavalliseen VHH-ruokavalioon...kwasniewskiläisttäin!

...............................................................................

Päivän Sana

Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Ps. 119:97-98 (KR33/38)

Muutoksia

Aamulla heräsin ihmeellisen onnellisena.
Kuristava tunne, nimetön ahdistus, oli poissa.
Kiitos Herralle hyvyydestään ja huolenpidostaan!

Joulun alusviikolla teimme asunnon myyntisopimuksen uuden välittäjän kanssa.
Nettiin laittoi upeat kuvat.
Jo ennen ensimmäistä näyttöä ostajakandidaatit välttämättä tahtoivat katsomaan.
Tykkäsivät.
Seuraavan kerran tulivat sunnuntainäytölle...
Ja sitten joulomailemaan.
Välittäjäkin lähti pariksi viikoksi Thaimaahan.

Merkillinen rauha viipyili asian tiimoilta mielessä.
Ei hätäilyä...ei hoppuilua.

Meille tarjoutui tilaisuus vuokrata ihastuttava , rintamamiestalon kupeeseen parikymmentä vuotta sitten rakennetta asunto.
Siipirakennus....joka vapautui täyden remontin jälkeen vuoden vaihteessa.
Väritys ja keittiön kalusteet itse valitun kaltaisia!
Nuppulinnassa.
Ja salaisena, Jumalan yksin tietämänä haaveena oli pitkään ollut korkea olohuone...harjakattoinen!
Talo on Jalmarin näköetäisyydellä, lapsenlasten naapurista.
Autokatospaikka matkailuautolle.
Yöpaita päällä pääsen kesäaamutuimaan rappusille istuskelemaan.
Talon omistajan olen tuntenut pikkupojasta....Jalmarin ystävän.
Mikä helpotus onkaan päästä asuntolainasta!

Loppiaisaamuna herättiin puhelimen soittoon.
Ensimmäiset katsojat tekivät tarjouksen, joka pienen viilauksen jälkeen hyväksyttiin.
Kosteusmittaaja kävi eilen...ja sanoi, että pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ettei mittari missään kohdin piipannut.
Kauppa tehdään ensi viikon keskiviikkona.
Helmikuun loppuun pitää asunnon olla tyhjä.
Pikkuhiljaa päästään tavaroita siirtämään.
Ensimmäiset pahvilaatikot raijasin kotiin tänään.

Edelliskerran asuntoa yritettiin yli vuosi myydä...ja lopulta peruttiin kauppa, kun ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä.
Nyt Jumala loksautteli palikat paikoilleen.
Siitä kiitän.

Mies katsoi televisiosta jotain saarnaajaa, joka sanoi Jumalan luoneen ihmiset omaksi ilokseen.
Ja että todella kaikki tarpeet tietää ja täyttää.
Meidän itsemme hötkyilemättä...
Että eihän lapsetkaan perheessä ihmette, mistä tulee vaatteet päälle ja onko ruokaa jne...
Sanoin, että mitähän iloa Jumalallle minustakin on.
Miehen lakooninen huomio:
"Mistäs tiedät, miten naurettavana Jumala sinua pitää".

Tammikuun kolmas aloitin nestepaaston....omaviritelmäisen.
Aamulla juon kermakahvin...sosiaaliset tilanteet hoituvat paremmin kupposen äärellä.
Myös vältin siten alkupäivien päänsäryn.
Mukillisen stevian lehdellä makeutettu Hämäränhyssy- teetä juon.
Raakamehun mustikoista/puolukoista.

Lounaalla puolesta kasviskilosta  (porkkanaa, punajuurta, sellerin vartta, kurkkua, valkosipulin kynsi, saman kokoinen pala inkivääriä ja neljännes omenaa) mehulingolla mehuksi.
Lämmintä teetä...vettä.

Illalla rasvaista luulientä puolisen litraa...smetanakökön kanssa.

Olo on mitä mainioin.
Neljä, viisi kertaa viikossa n. tunnin lenkki.
Aion jatkaa helmikuun yhdenteentoista...mikäli kaikki sujuu hyvin.

Painoa lähtenyt viisi- ja puolikiloa.

.................................................
Päivän Sana:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Room. 12:2 (KR33/38)


Aamen.
Vaikka maailma ympärillä muuttu ja humanismi sekoittaa kaiken, Jumalan tahto ja sana eivät muutu.
Niistä voimme pitää kiinni.

Vuosi vaihtui...ja muutenkin juhlitiin!

Päivän Sana:
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.  1. Joh. 3:1 (KR33/38)

Vuosi 2011 pääsi vaivihkaa alkamaan...ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Kahdestaan olin Miehen kanssa kotona.
Laivalta ostetun kuohuviinin korkkasimme.
Ja Savuhovin erilaisia nakkeja maistelimme.
Oma suosikkini oli Kiukkunakki, erittäin voimakaschilinen...varsinkin kuumennetteuna.
Sopii luonteeseeni!
(Joskus luulin olevani täysin tunteeton.
Tuumailtuani asiaa tostesin, että osaan ainakin kipakasti suuttua!)
Mummanmuusia söimme:
Kilo rosamundaa
150g voita (saa enemmänkin laittaa)
1-2 kermadesiä
muskottipähkinää
(valkosipulia)
atlantin merisuolaa keitinveteen...

Annoskoko on pienehkö...mitä isossa ruokalusikassa pysyy kahmaistessa.
Lisänä etikkakurkkua ja -punajuurta...

Ukko täytti vuosia 2. tammikuuta.
Sukua oli koolla kolmisenkymmentä henkeä...
Ihania lapsenlapsia seitsemän...
Tiia jo kohta kahdeksantoista-, Onni yksitoista-, Ukko jo neljä-, Elsa kolme-, Taimi kaksi-, Onerva melkein kaksi- ja Eeva kolmekuutautta vanha.
Veera oli taas tehnyt upean ja herkullisen kakun.
Miten se osaakin väkertää krokotiilit ja aidanseipäät.
Ja krokotiilillä on pihvi suussa!

Maanantaina aloitin kurikuurin.
Pikkuhiljaa on paino kivunnut ylöspäin.
Karppaaminen pitää terveenä, mutta jokaisella ruokavaliolla voi syödä liikaa.
Edellisen yli kymmenen vuotta sitten toteutetun juuresmehupaaston
hengelliset tavoitteetkin toteutuivat.
Perheessä moni asia loksahti paikoilleen.
Pääsimme velkajärjestelystäkin käräjäoikeuden päätöksellä vuosia etuajassa.

Jatkan kuuria sen aikaa, kun hyvältä tuntuu.
Paino on pudonnut alkuun kilon päivävauhdilla.

Tänään joudun lähtemään evakkoon reiluksi puoleksi tunniksi, kun tulee asunnon katsojia.
Virallinen näyttö on sunnuntaina.
Jotenkin on täysi rauha tässä asumisasiassa.
Jumalan suunnitelmien toteutumiseen uskon.
Itse ei tarvitse hötkyillä.

Oikein hyvää ja siunattua alkanutta vuotta toivotan kaille lukijoille!
..........................
Laitan tähän eilisen Päivän Sanan:
Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

Job 5:24-26 (KR33/38)

Kiitän isosta perheestä...