Syksyttää

Syksy hiipii pikkuhiljaa kesän lomaan.
Valloittamaan.
Väriloistollaan vihreyden lopettamaan.
Ja hiljaa riisumaan.

Puolukkaämpärillisen sotkin sörsseliksi ja laitoin rasioihin jäähtymään...
Laitettavaksi pakkaseen.
Kilon purkin jätin syömäsörsseliksi jääkaappiin.

Myöhiäiseksi söin paistetun tslibratwurstin,  kaksi keittomunan keltuaista, 10g voita, Wasa seesamvehnäkeksin ja kermakahvia.

Leikkasin tilatut kahdet mustat jokamummon unelmat...
Leveälahkeiset "silkkitrikoo" kalsarit (mitä lie polyesteriiä???) joissa joustopitsi reunassa.
Tilaaja tahtoi 80 cm pitkät.
Talvisaikaan kuulemma kiva pitää hameen alla ja mennä huljautella semmoisissa...

Elllikoiran  kanssa lenkillä kävin.
Tunnin verran taapersin...
Puolet ajasta elukka repussa, se kun on vielä niin pieni .
Tuuli sotki tukkaa ja piti semmoista viuhinaa, ettei puhelu velipojan kanssa oikein meinannut onnistua...kuuli pelkkää huminaa...
Piti puhelut uusiksi ottaa.


Lounaaksi lenkin jälkeen  Riitanherkun leipäjuustoa 100g lämmitettynä ja toopillinen vettä.

Illalla menen Jalmarin ja Sallin tyttölöitä tunniksi paimentamaan.
Salli-äiti menee jumppaan ja Jalmarilla on vanhan varaston purku meneillään pihalla.
Siellä se Mieskin huhkii...ja pihalla palaa ikuinen tuli...
Jo vissiin viikon loimottanut.
Roskat ja vanhat lautaseinät.

Ruokaa tein eilen niin paljon jotta tänään pääsen helpolla.
Eiliset uuniin ja lämpimäksi....
Kalkkunan maksaa valkoviinikermakastikkeessa ja mummanmuusia...
Puolukkasurvosta.


Ja illalla saunaa.
Alkaa tämä jo sujua...Miehen eläkkeelläolo...
................................................................

Päivän Sana

Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra. Jes. 54:1 (KR33/38) Mitäpä siihen sitten... Vähän on vaikeatajuinen paikka...aina ollut.

Mummamaista

Ukko, 4v., otti kuvan!

Tiistai???
Päivät lomittuvat toistensa sekaan...
Johtuu Miehestä
Ei mieltä mitään, kun ei Se töihin enää...
Jatkuvaa viikonloppua...ja pyhää...
Ei tämmöinen ole tolkkumeininkiä...
Aamulla herätessä onkin jo puolipäivä...
Loput tunnit suksivat  menojaan, jottei perässä kerkeä...

Ikeassa hurahti viimeviikon perjantaina kolme tuntia.
Tyttärelle Vaasaan oltiin Miehen kanssa ostoksia keräämässä.
Ja kun oltiin päästy ohi kassojen hillittömän kuorman kanssa,
tytär  soitti ja sanoikin haluavansa vaaleat matot tummien narumattojen sijaan.
 
Eikun "Vaihto- ja  palautukseen".
Mies lähti siitä mattoja vaihtamaan...

Itse kärräsin isoa kärryä ja normikärryä kohti kuljetuspalvelua ja siinä odottelin mattojen hakijaa...
Lähes kaksisataakiloinen kuorma lähti kohti Vaasaa...

Mies näki kotiinajaessa sahalaitaa...
Otti niin koville...
.................................

Lauantaina.laitoin  myöhiäiseksi tsilibratwurstia ynnä samassa pannussa hyydytettyä keltuaista, lehtileipää höylävoilla, maasdamsiivuja  ja coleslawta.
Mies ei  tykännyt  kaalisalaatista.
Siinä oli viinietikkaa.
Jätän uudesta satsista pois.

Iltapäivällä miniän kanssa käytiin äitiä kurkkaamassa ja hakemassa mustikkaämpäri...
Huoltomiestuttu  metsiä koluaa....
En pysty mitään keräämään maantasasta, selkäni kun loukkasin kouluaikoina.
Seisoin käsilläni metrin korkuisen puomin päällä ja tipahdin selälleni lattialle.
Selkä pysyy kunnossa kunhan muistan mitä en saa tehdä .

Luomubroileri (Prismaan tullut niitä ranskalaisia)...muhi yön yli maustumassa sunnuntairuuaksi.
Keitin litrassa vettä puoli desiä merisuolaa, ruskeaa sokeriakin... hämäykseksi...
valkosipulia, currya, yrttejä, inkivääriä, paprikajauhetta...
Tipo kuudenlitran pussiin, rintanahkaa vähän löysälle...ja pussi kippoon sekä jäähtynyt liemi sekaan...
Uuniin laittaessa   voilla hölöväsin valutetun tipon ja savipataan lykkäsin...
Voita laitoin  myös sisään......sitruunalohkon kera.

Urheiluhierojavävy tuli  hieromaan yläselkää...
Ja toi tuoreet soosisienet.
Papuja keräsin puskista, voissa kypsytin  kesäkurpitsaa...
Ja basmatiriisiä  vielä aterialle..
Perhe tuli mukanaan syömään.


Mummalassa oli  vaihteeksi ihan vilkas päivä..
...............................................................

Päivän Sana

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room. 8:31 (KR33/38) Välillä tuppaa unohtumaan. Kiitos Herralle tästäkin päiväeväästä!

Kesäelämää

Elli tuli taloon heinäkuussa.

...................................................................................................................
Niin ovat taas kierineet....päivät.
Elokuun puolessa välissä ollaan...

Mies opettelee? eläkkeellä oloa.
Minä siinä sivussa kotona oloa...kimpassa.

Elli hommattiin, kun sanoin, jotten jaksa kymmentä tuntia päivässä katsella yksin Miestä vaikka ihan komea onkin!
Elli on Japanin Chin- neiti, painoa 1.3 kg.
Hauska, eloisa, leikkisä...ja mikä tärkeintä, nukkuu aamuisin yhtä pitkään kuin mekin.

Lenkillä käyntiä opeteltiin tänään toista kertaa...
Nyt se jo juoksee hihnassa...ja välillä kököttää repussa.
..................................................

Ensimmäistä kertaa Turkissa kesäkuun alussa (15 käyntikertaa?) kolmen päivän jälkeen iski koti-ikävä...ja aloin laskea lasten tapaan, montako yötä vielä kotiin pääsyyn.
Noloa.
Tuli vaan niin ikävä pieniä lastenlapsia.


Leirintäalueella emme ole olleet kertaakaan koko kesänä.
Tarve loppui kerrostalosta paritaloon muuton myötä.
Tuntuu kotosalta, kun voi aamusella yöpaitasillaan hakea lehden, viedä Ellin lirulle ja istuskella portailla.
Niinpä matkailuauto muuttaa muille maille, vanhan Suzuki Alton kanssa.
Uuden auton, edelleen pien Suzukin, saamme kuun vaihteen kieppeillä.

Idan perhe möi talonsa Raaseporista ja muutti Vaasaan.
Tosi ihanaan asuntoon...
Siellä jo kerran käytiin ja taas kohta ollaan menossa.
Pohjaanmaan lakeuksia katseltiin ensimmäistä kertaa.
Lauloin matkalla "Isontalon Anttia ja Rannanjärveä"...

Aikamiespoika täytti neljäkymmentäviisi vuotta.
Miten se jo voilla sen ikäinen.
Menin Suomalaiseen kirjakaupaan ostamaan pojalle lahjaksi Richard Scarryn kirjaa...
Niitä se aina lapsena tutkaili...kun ei ollut vielä maurikunnaksia.
Myyjä kysyi, että minkä ikäiselle pojalle...ja sanoin, että 45...
Vähän se hitaasti katsoi...
Mutta sankari oli mielissään...
Kirjan nimilehdellä lukee, että "Tämän kirjan omistaa: Kimmo 45- vuotta"
Olisi kuulemma Pupu Tupunakin sankarille käynyt!

Entrecote- pihvit ovat maustumassa ja luomuoskarin sisäelin rasvaa pannulla sulamassa...paistolaardiksi.
Eilen keittelin perunoita ja jäähdytin kylmässä vedessä.
Tänään niitä paloiteltuna laardissa paistelen...
Omasta penkistä pitää nyppästä papuja voihin muhimaan lisukkeeksi.

Elämä maistuu...
Mitä nyt uni ehkä liiankin pitkään...aamusella!

............................................................................

Päivän Sana

Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Ef. 4:29 (KR33/38) Niinpä... Pitäisi muistaa, jotta jos ei ole mitään hyvää sanottavana niin parempi olla hiljaa. Niitä kun ei saa takaisin, sanottuja sanoja!

Kesäelämää

Kakku kieriväinen

Niin kierivät päivät karkuun kuin vanhassa sadussa...
Sinultakin minä karkaan!

Tuomi kukkii...kielo kukkii...voikukat alkavat olla ohi kukkineita.
Samoin sini- ja valkovuokot!
Koivu on tulla pullahtanut täyteen lehteen.
Morsiusangervo suhkulähteen tavoin pursuilee valkoisia kukintojaan.
Vihreää!
Nurmikotkin jo leikattu ensi kertaa.

Niin kevät taas kerran vaihtuu kesäksi...arvaamattomalla vauhdilla.

Miehellä on kaksi työpäivää tämän jälkeen...
Kaksi ylimääräistä vuotta jo tehneenä.
Melkein neljäkymmentä työvuotta!

Monenlaista pohdintaa sukkuloi mielessä.
Avioitumisesta tulee kesäkuussa kuluneeksi neljäkymmentä vuotta.
Lapset kasvaneet aikuisiksi, avioituneet...saaneet lapsia.
Lapsenlapsiakin jo yhdeksän.

Mitä nyt edessä...työntäyteisten vuosien jälkeen?
Miten sopeudun rakkaan kokoaikaiseen läsnäoloon?
Kun aina kesäloman jälkeen on vallannut mielen semmoinen helpotuksen poikanen..
Yksin oman mielensä mukaan sai päivänsä säätää ja mallailla.

Turkkiin lähdemme...Kemeriin...all inclusiveen...tuttuun paikkaan...
Kahdeksi viikoksi.
Kuten jo useana edellisenä vuonna.
Sitten mietitään.
Kun ei loma lopukkaan.

Syksyksi olemme kyselleet Turkista asuntoa...että loskia pakoon.
Mutta miten sitä jaksankaan olla erossa noista pienistä, miltei päivittäin halaamistani lastenlapsista???
Skypettää voi...vaan sillä ei saa syliin...ei suukkoja poskelle.
Höppänöitynyt olen...rakkaus pakkaa rinnassa.
Ääneen pohdiskellessani eräs ystäväni kysyi, että kenenkäs kanssa oletkaan naimisissa...
Sen mukaan mennään...

Kiitos Herralle, että olemme molemmat terveitä!

....................................

Päivän Sana

Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Matt. 18:19 (KR33/38)

Tätä on usein meillä käytetty...pohjatonta pankkia ...

Menyy

Pilviä harmaana mattona seilaa. 
Eilen hehkutteli armas aurinkoinen sulolämpöään säteillen...ja ihmeellistä kirkkauttaan.
Tunnin verran ehdin badenbaden tuolissa istua ennen naisten tuloa.
Farkut jalassa kuumotti jo kesää enteillen.

Lumi edelleen sulaa ikkunan alta ja alkaa jo aavistella, mitä altansa löytyy.
Ainakin kaksi reilun kokoista, lumen painosta lakoontunutta vuorimäntyä!
Ensimmäisen  kevään yllätyksiä lienee pihamaa täynnänsä.

Eilen oli koru/kynttilä/oriflamekutsut kahdentoista naisen voimin.
Tarjoilut yhteistyönä Veeran kanssa.
Veera teki Manhattanin juustokakun ynnä marjakastikkeen, yrttipatonkeja ja vanhanajan sitruunakakun....kuivasellaisen.

Itse keittelin varsinaisen sienikeiton....
Vajaa litra omatekemää luulientä, saman verran kermaa, suppilovahverojauhoa, kuivattuja suppilovahveroita, paketti pekonia, kaksi sipulia, köntti vuohenjuustoa ja paketti mustaa koskenlaskijaa.
Hiljalleen muhi viitisen tuntia...
Ja oli herkullista....
Oli siinä miinuspointtikin.
Pekonien olisi kuulunut olla rapeita vaan  ne lötköttivät siellä pehmeinä...onneksi miltei hajonneina.

Rahkatortun väsäsin.
Puolikiloa rahkaa, samanverran kermaa, 100g voita, viisi munaa, desi mantelijauhoa, muutama rkl sitruunamehua, steviaa maustemitallinen, rkl vaniljasokeria...
Uunissa n. 40 min. kiertoilmassa, 150 astetta.

Ja joulullisista voitaikinalevyistä, ensin ohueksi kaulituista ja munalla voidelluista...juustoraasteella kuorrutetuista, semmoisia poikkipäin leikattuja kierteitä.
Kaksi levyy aina päällekkäin.
Uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia.
Nekin olivat  hyviä....yhden voi syödä hyvällä omallatunnolla..

Nyt sitten pitäisi kurinpalautusviikkoa...
Vaikkei vaaka toimikaan.
Se sanoi sopimuksen irti...siis köökkivaaka.
Suurin sen näyttämä paino on kaksi grammaa
Ei auttanut pattertin vaihto.
Mies ostaa uuden.

Tänään aamulla kermakahvi.
Lounaaksi pala pannussa lämmitettävää eilistä rahkatorttua.
Illalla kinkkumunakas ynnä yrttejä keittiön ikkunalta.

Keväistä alkanutta viikkoa kaikille

...............................................................

Päivän Sana

"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Luuk. 6:38 (KR33/38)

Huhtikuuta

Siniharmaa tienoo avautuu ikkunasta.
Lumet sihisten sulavat.
Vettä tihuuttaa.
Piha on kurainen.
Eilen  aurinko paistaa killitteli iltapäivällä täydeltä terältä.
Lämmintä kolme astetta.

Odottelen miniää tulevaksi Elsan ja Eevavauvan kanssa.
Äidin kauppa-asioita hoitelen ja kylään tupsahdetaan porukalla.
Veerakin tulee Ukkopojan ja Taimirinsessan kanssa.
Siivoojat ovat juuri äidiltä lähteneet.
Pysyyköhän siisti?

Koti alkaa olla laitettuna viihtyisään asumiskuntoon.
Työ/vierashuoneen seinähyllytkin Mies sai viikonloppuna paikoilleen.

Unikkokankaasta pitäisiä sohvatyynyn päällisiä väkertää...
valkoisen puuvillapeitteen päälle.
Uustalonpoikaismalliseen Ikean valkoiseen puusohvaan.

Sunnuntaina tulee naisia kynttilä/kosmetiikka/korukutsuille.
Pekonillista sienikeittoa luuliemeen ja kermaan suunnittelen.
Jospa Veera tekisi vuohenjuustotortun...
Pohjattattoman rahkapiirakan teen ja makeutan sötiinillä http://www.luontaistuntijat.fi/product.asp?sua=2&lang=1&s=519&q=0
....kokeiluluontoisesti

Terassi vielä odottaa kalustamisvuoroaan.
Mustat kalusteet kyllä tulivat jo vaan ovat purkamatta paketeista osittain.
Saviamppeleihin jo ostin orvokkeja....vaan nekin vielä odotuttavat.

Ennakkoäänestämässä kävin.
Muutamaa vaalikonetta kokeilin...että josko jo valittuun ehdokkaaseen osoittaisivat.
Osoittivat...hyvä niin.

Kotiin kun tulin, niin mieli kiitollisena hallelujaa hihkuin....
Täällä  vallitsee rauha...
Ja keittiön ikkunan takaa alkaa metsä, joka kohta valkopilkuttuu ihanaisista vuokoista!

Kesää kohti mieli haikailee.
Valoa ja lämpöä.
Ja suvivirttä!
Armaasta ajasta...suloisesta suvesta.

Taasko unohtuu tämän päivän eläminen?
....................................................

Päivän Sana

Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Room. 10:8 (KR33/38)

Johon aamenet!

Joko talvi antautuu

Lunta jaksaa tulla tuprutella.
Kreetalla veli ja vaimonsa aamutuimaan uimaan lähtivät...
Sielläkin on kuulemma kylmä kevät.
Mimoosat vasta alkavat kukintaa aavistella.
Viime vuonna tähän aikaan jo täysillä loistivat.

Suzuki Altosta on eturengas tyhjentynyt muutaman kerran.
Mies sanoi sen jumputtavan...ei uskaltanut enää ajaa.
Olihan se sitten autokatoksessa sunnuntaita vasten yöllä tosi ruman näköiseksi lätsähtänyt.
Mies vaihtoi vararenkaan alle ja lähetti minut aamusella rengasliikkeeseen.

Kuulemma alkaa Suzukin  renkaat olla harvinaisia, niin pieniä (vm. 2003).  
Männäviikolla joku oli kysellyt ja saanut vastaukseksi eioota!
Kerkesin siinä yläkertaa kiitellä että löytyy...
Ja kuinka ollakaan hetken päästä kaveri tuli ulkovarastosta käytetty talvirengas kainalossaan
ja sanoi että löytyi....viime viikolla oli etsinyt eikä löytänyt.
Ihan vahingossa pääsi "hallelujaa"...


Vanteen oikaisi, renkaan laittoi vanteeseen, tasapainotti, pisti paikoilleen
ja ajoi auton valmiiksi pihalle nokka menosuuntaan.
Kolmekymppiä...
..........................................................

Päivän Sana

Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Ps. 16:8-9 (KR33/38) ...ja kaikki tarpeellinen on aina odottamassa....auton renkaatkin! ................................................................

Aamulla kahvikupillinen, Veeralla toinen...
Ukkopoikakin omassa köökissään kahvit töräytti mummalle...
Ruokalistakin oli pöydällä (puputupuna)...
Siitä piti lukea, mitää tilaa.
Tuli tortillalättty, lihapullaleipä ja jäätelötötterö!

Kesäkankaita kävin ostamassa Järvenpäästä.
Laaksolta Nanson trikoita topeiksi ja naruolkain mekoiksi.
Kunhan saan työhuoneen kuntoon ...ompeluhalut alkavat heräillä. 

Lounaaksi kaakaolatte...
(vajaa kaksi kermadesiä, vesitilkka, kaakaojauhetta...kiehautetaan...
murukahvia lusikallinen kipon pohjalle ja keitos päälle, ripaus steviaa)...

Eilen laitoin luomuoskarin etuselkäpaistin savipotissa....tummaa olutta nesteenä.
Oli herkullista...viisi tuntia muhittuaan.
Tänään loppuja syödään...

.............................................................

Makuukammaria

Vielä on roinaa pitkin!

Vielä makuukammaria

Olohuonetta...

Keittiöstä olohuoneeseen

Ja terassille päin...

Olohuoneesta makuu- ja työhuoneeseen

Kristallikruunu

Tosin takorautainen...

Matalampi puoli

Tänne muutimme....
Talon vasen yksikerroksinen siipi on kotimme.
Onneksi hangetkin jo sulavat, lumet ovat tulleet ruminalla katolta.
Ja Jalmarin saunarakennus näkyy ikkunasta!
.....................................

Maailman järkyttävien uutisten keskellä lohdutus ja rauha löytyy Jumalan turvasta, psalmi 46.

 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.


Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
..........................

Nopeasti kevät tulla vilistää.
Aamuisin postilaatikolta lehteä hakiessa talitintit pitävät konserttiaan.
Koivun oksat paljaana sojottavat postilaatikkoa hapuillen.
Maisema on rauhaisa, hiljainen.
Mies ihmettelee kotona kellon tikitystä.
Ei se ennen kuulunut!

Lauantaina miehet tekivät pellolle lumen keskelle  kaivettuun monttuun
rovion muuttolaatikoista ja pakkauspahveista ...bensalla vauhdittaen.
Nopeasti tuli nieli mahtavan pahvikasan.
Grillauskaudenkin aloitimme, tosin kaasu lopahti kesken.
Makkarat silti saimme paistettua...

Kotona alkaa kaikki pikkuhiljaa löytää paikkansa.
Työhuoneestani sain yhtäkkiä näyn kesken yön...
Pukkijalkaista lasiipöytää ei laitetakaan...
Sen tillalle kävin tilaamassa Ikeasta Hemnes- sängyn...valkoisen puisen.
Kolmella alalaatikolla.
Ja parisängyksi levitettävän.
On sitten nukkumapaikka mahdollisille yövieraille.
Jotenkin tuntui nololta ajatus nukuttaa ystäviä ilmapatjoilla lattialla.
Ja kaavat voin asetella kankaalle ja leikata isolla keittiön pöydällä....kuten ennen lasipöydän aikaakin.

Ylikierrosilla olen käynyt.
Illalla nukuttaa jo ennen yhdeksää...aamuyöstä herään suunnittelemaan.
Aurinkoista säätä odotan.
Että ulos istuskelemaan...ja lenkille.
Reitinkin jo löysin!

Kuistille löysin kalusteet tänään...jos Mies hyväksyy.
Mustaksi maalatun pyöreän kovapuisen päydän ja neljä käsinojallista kokoon taittuvaa tuolia...penkkikin on samaa sarjaa.
Olivat jotenkin tutun näköiset!

Sydän tuntuu hyrräävän onnelisena tässä arjen keskellä.
Jotenkin ihan höppänällään.

......................................................
Päivän Sana:
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Room. 8:37 (KR33/38)

Huikaisevan kirkasta

...Täällä uuden kodin maisemissa...Tuulentuvassa.
...Tuulikin päivänä.



Muutto sitten oli ja meni!

Muuttoa vasten yöllä aloin rajusti oksentaa...
Neljään asti aamulla rumba jatkui.
Ja sitten "pirteänä" autoon (kahden paramaxin voimalla) pikkukuorma mukana kohti uutta kotia.
Odottelemaan varsinaisia muuttomiehiehiä.


Pakkasta oli 25 astetta.
Ovia jouduttiin pitämään auki.
Kylmää kannettiin sisään.
Kahvikeittimeen oli jäänyt kannuun tippa vettä.
Sekin oli jäätynyt kahdeksan kilometrin matkalla.

Kuume alkoi nousta.
Makasin lattialla kaksi villapaitaa, angorakalsarit, collegehousut ja turkki päällä....ja tärisin kuin horkassa.
Muutosta en paljoa tiennyt...muuta kuin että sisälämpötila laski yhdeksään asteeseen.
Sisällänikin tuntui hyytävä kylmyys, veret seisauttava.
Ja syyllisyys painoi...etten pystynyt omaa muuttoa hoitelemaan!

Muuttomiehet jäivät ruokkimatta....
Naama harmaana, huulet ja kynnet snisenä päädyin nojaamaan olohuoneen patteriin ja nukahdin siihen istualleen.

Illalla kaiken hässäkän jälkeen lämmitettiin sauna.
Ainoa paikka, missä tarkenin, oli löyly.
Siellä riisuin ja puin taas päälle.

Fleecepuku päällä menin nukkumaan iglokylmään tempursänkyyn, joka oli kuin vanerilevy....ja tyyny kuin tiiliskivi.
Lisäpatterilla ja maalämpöä isommalle säätämällä saatin jo aamuksi makuuhuoneeseen yli kaksikymmentä plusastetta.

Nyt  elämä voittaa.

Lauantaina en muistanut illalla saunassa, miten siellä oltiin edellisiltana käyty.
Ja Jalmari sanoi aamulla isälleen, että äiti oli kaamean näköinen!

Ruokaakin jo sunnuntaina saatiin.
Oman version riistakäristyksestä väsäsin uunissa.
Niin ja lauantaina Veera toi laittamansa paistovalmiin pitsan.

Romppeet pikkuhiljaa etsiytyvät paikoilleen.
Valoisaa on.

Kaikkia muuttoon osallistuneita kiitän.

Toivottavasti ei tarvitse hetimiten samaan toimeen ryhtyä...

Ainakaan talvipakkasessa.
_________________


Päivän Sana:
Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
1. Kor. 10:24 (KR33/38)

Rakennuspalikoita

Jäin miettimään lähtöjä.
Ja muuttokuormia.
Ja mikä on tarpeellista.

Jos viikkokaupalla pitää siirtää tarpeellista tarpeetonta paikasta toiseen,
niin mitä järkeä siinä on.
Mistä kaikki tavara tarttuu mukaan?

Mietin evakkoon lähtijöitä.
Hevoskärryyn tarpeellinen? ja lehmä narussa perässä kulkemaan.
Koko tuttu elämä arjen tarpeellisuuksineen piti jättää ja pelko ajoi lähtemään.
Kohti tuntematonta...syrjintää...asetteleutumista...
Oman paikan etsimistä.

Nyt tuntuisi helpottavalta vaan siirtyä uuteen, perustarpeellinen mukanaan.
Ja vaan jättää turha taakseen.
Vaan ei.
Siirrä kaikki oman elämäsi krumeluuri...tarvitset tai et.

Tuntematon on edessä.
Miten elämä mallautuu, kun oma aika vaihtuu kokoaikaiseen yhteiseen oloon...
Itsenäinen päivittäinen rutiini väistyy.
Kun se oma Rakas ei enää aamuisin porhallakaan aamusuukon ja ikkunasta vilkuttamisen myötä päiväksi pois.

Alkukesästä on 40-vuotis hääpäivä.
Ensi tapaamisestakin jo syksyllä neljäkymmentäkuusi vuotta.
Tulee mieleen se häälaulu...."Talvet ja kesät toistaan seuraa"...
Huomaamatta...

Työhuoneen yläkomerosta löytyi aarteita.
Mies sanoi, etten yhtä kaappia ole tyhjentänyt.
Kaapista löytyi Timon tekemä äitienpäiväkortti, Tiinan piirustuksia, Yrjön luntovihko....kirjenippuja...
Siellä ne olivat olleet tallessa neljä ja puoli vuotta...edellisten asukkaitten aarteet.
Rakkauskirjeineen.
Tänään kuulemma haetaan pois.

Pakkanen jatkaa killittelyään.

Soitin Kreetalle veljeni vaimolle.
Siellä ihmettelevät, kun sisällä ja ulkona on sama lämpötila.
Vaan uimassa kuitenkin voi piipahtaa päivittäin.

Kaksi yötä.
Tänään loppuja laatikkoon.
Huomenna kalusteitten purkamista...lasiovien pyyhkimistä, hyllyjen niputtamista.
Se on muutto...
.............................................................

Päivän Sana:
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Sananl. 18:21 (KR33/38)

Pakkanen killittelee

Pakkanen killittelee aurinkoisena kuuranaamana Järvenpään maisemissa...
jotka tällä viikolla vaihtuvat Tuusulan puolelle...
maalaisempiin maisemiin.

Virallinen muuttopäivä on tämän viikon perjantai.

Kahtena viikonloppuna on jo pakettiautoilla rahdattu nyssäköitä, pahvilaatikoita ja vaatteita.
Pienellä Suzukilla olen kuskannut laatikoita etc. pitkin viikkoja.
Keittiössä on suunnilleen tavarat kaapeissa...samoin uudessa makuuhuoneen komerojärjestelmässä.
Omat kamppeet paikoillaan.

Vaikka paljon on viety, paljon on vietävää.
Miten sitä kertyykin, olevinaan niin tarpeellista.
Eikä osaa poiskaan laittaa.
Onneksi sentään uunivuokia, lakanoita ja pyyheliinoja sain jakoon.
Tyttäret ja miniät kiitettävästi huolivat.
Ja pojan tyttärelle tulevaan uuteen kotiin joitain mööpeleitäkin.
Kiitos kaikille.

Perjantai aamuna tulee kuorma-auton kokonen pakettiauto pihaan.
Isot tavarat lähtevät matkaan.
Jalmari ja Antero-vävy (aina valmis auttamaan) tulevat Miehelle kaveriksi kantamaan.
Lauantaita vasten yö sitten nukutaan jo uudessa kodissa.

Niin paljon on ollut toimitettavaa, että sydän on muljahdellut iltaisin omia aikojaan...rytmihäiriöitä.
Uuvuttavaa.

Mieli kuitenkin on niin tyytyväinen, rauhallinen.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27 (KR33/38)

Kevättä kohti, kirkkaita, lämpeneviä ilmoja jo ollaan menossa.
Vaikka nyt parahiksi pakkanen ennätyksiä laukookin.
Idakin oli aamulla Raaseporissa, hirsitalossaan, herännyt palohälyttimen pillitykseen...
Tulipalopakkasen innostamaan!

Tyhjenevissä huoneissa viipyilen...ilman haikeutta.
Neljän- ja puolen vuoden rupeama elämästä täällä on vietetty.

Nyt taas uutta kohti.
Eläkkeelle jää lopultakin, Mies, kaksi ylimäärävuotta pakertaneena.
Syksyksi jo suunnitellaan etelän lämpöön lähtöä.

Sitä ennen kuitenkin vielä kevät ja kesä uudessa miljöössä!
Ja kaksi kesäkuun ensimmäistä viikkoa Turkissa...jo tutussa, hyvässä
all inclusive- hoidossa
........................................................................................................

http://www.iltasanomat.fi/viihde/Rare%20Exports%20puhdistaa%20p%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4/art-1288367400372.html
Jalmarikin Jussitettiin ja elokuvansa kiitettävästi pystejä kahmi.
Nyt hän on Jussi-palkittu elokuvaohjaaja!!!
Onnea!
Pöytäseurueessaan  oli kaikkiaan kahdeksan pystiä.
Antakoon Herra edelleen menestystä, kaikillle lapsilleni.
Tästä kiitän!
............................................................................................................

Pahvilaatikkoon..

Pikkuhiljaa väsyttää...jurppii...reidet kiristävät takaa.
Rapun askelmat, kaksikymmentä kahdeksan...ovat lisääntyneet miljoonalla.

Pahvilaatikoita pursuu joka paikasta.
Yölläkin niihin törmää...
Ja ulkona ilma tuoksuu pahvilaatikoilta!
Kirjalaatikkoja olohuoneen nurkka kukkuroillaan.
Työhuone kankaineen, lankarullineen...on pahvilaatikoissa.

Ja miten ihmisellä voi olla noin kamalan paljon  vaatteita...vaikka ei useimmiten ole mitään päällepantavaa??? Tietää kun tuulettaa ja pakkaa ♥


Keittiössä on käytössä neljä lautasta, kuppia, mukia...ja ruokailuvälineet...
Ynnä kattilat, joihin en vielä ole kajonnut.

Pikkuhiljaa...

..................................
Päivän Sana

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
Ps. 91:11 (KR33/38)...

Saisivat tulla pakkaamisessa ja kantamisessakin auttamaan...enkelit!

Pikkuhiljaa

Kuvassa uutta keittiötä...vielä loppujusteeraamista vailla.

Asuntomme myytiin viikolla kolme.
Heräsin seuraavana aamuna kummalliseen onnentunteeseen.
Onnellisena...asuntovelkaa ei enää ole.

Nyt pikkuhiljaa siirtelen pahvilaatikoita kotona...yritän niitä täyttää.
Ikeassa kävin Veeran kanssa tilaamassa makuuhuoneeseen kaapiston sisälmyksineen.
Tänään tulee...tai oikeammin menee...uuteen osoitteeseen.
Lähetys painaa nelisensataa kiloa.

Monta asiaa on muistettavana.
Laajakaistan sanoin irti, kotivakuutuksen muutin, auton parkkiruudut täytyy irtisanoa...etc.
Ja pakata.
Ja pakata.
Ja perata pois kaikenlaista joutavaa.
Astioitakin on kertynyt kokonaisen komppanian ruokkimiseen.

Täytyisi osata valita tarpeelliset...ja niitä kai on vähän, loppujenlopuksi.
Isälläni oli tapanan sanoa, ettei osteta, mitä tarvitaan vaan sitä mitä ilman ei tulla toimeen.

Ukko ja Taimi ovat tulossa yökylään reilun viikon päästä.
Nyt jo Ukko pakkailee tavaroita.
Miten ne osaavatkin niin varauksettomasti rakastaa.
Siitä kiitän.
Ja kohta Elsa ja Eevakin asuvat näköetäisyydellä.
Onnellinen mumma.

Huomenna Veera tulee perkaamaan työhuonettani...ja laatikoittamaan.
Käsityölehden vuosikertoja on hyllymetreittäin.
Otan ainoastaa joitakin lehtiä.
Veera on tehnyt kaavat omiin vaatteisiini...ja Ottobre-lehdissä on lastenvaatekaavat...
Niillä pärjään.

Pikkuhiljaa...
Ilman kiirettä päästään lähtemään.

Nestepaasto herkullisine luuliemineen jatkuu.
Huomenna keittelen nieriän perkkeistä kalaliemen...vaihtelua ruokavalioon.
Helmikuun yhdestoita on tarkoitus siirtyä tavalliseen VHH-ruokavalioon...kwasniewskiläisttäin!

...............................................................................

Päivän Sana

Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Ps. 119:97-98 (KR33/38)

Muutoksia

Aamulla heräsin ihmeellisen onnellisena.
Kuristava tunne, nimetön ahdistus, oli poissa.
Kiitos Herralle hyvyydestään ja huolenpidostaan!

Joulun alusviikolla teimme asunnon myyntisopimuksen uuden välittäjän kanssa.
Nettiin laittoi upeat kuvat.
Jo ennen ensimmäistä näyttöä ostajakandidaatit välttämättä tahtoivat katsomaan.
Tykkäsivät.
Seuraavan kerran tulivat sunnuntainäytölle...
Ja sitten joulomailemaan.
Välittäjäkin lähti pariksi viikoksi Thaimaahan.

Merkillinen rauha viipyili asian tiimoilta mielessä.
Ei hätäilyä...ei hoppuilua.

Meille tarjoutui tilaisuus vuokrata ihastuttava , rintamamiestalon kupeeseen parikymmentä vuotta sitten rakennetta asunto.
Siipirakennus....joka vapautui täyden remontin jälkeen vuoden vaihteessa.
Väritys ja keittiön kalusteet itse valitun kaltaisia!
Nuppulinnassa.
Ja salaisena, Jumalan yksin tietämänä haaveena oli pitkään ollut korkea olohuone...harjakattoinen!
Talo on Jalmarin näköetäisyydellä, lapsenlasten naapurista.
Autokatospaikka matkailuautolle.
Yöpaita päällä pääsen kesäaamutuimaan rappusille istuskelemaan.
Talon omistajan olen tuntenut pikkupojasta....Jalmarin ystävän.
Mikä helpotus onkaan päästä asuntolainasta!

Loppiaisaamuna herättiin puhelimen soittoon.
Ensimmäiset katsojat tekivät tarjouksen, joka pienen viilauksen jälkeen hyväksyttiin.
Kosteusmittaaja kävi eilen...ja sanoi, että pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ettei mittari missään kohdin piipannut.
Kauppa tehdään ensi viikon keskiviikkona.
Helmikuun loppuun pitää asunnon olla tyhjä.
Pikkuhiljaa päästään tavaroita siirtämään.
Ensimmäiset pahvilaatikot raijasin kotiin tänään.

Edelliskerran asuntoa yritettiin yli vuosi myydä...ja lopulta peruttiin kauppa, kun ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä.
Nyt Jumala loksautteli palikat paikoilleen.
Siitä kiitän.

Mies katsoi televisiosta jotain saarnaajaa, joka sanoi Jumalan luoneen ihmiset omaksi ilokseen.
Ja että todella kaikki tarpeet tietää ja täyttää.
Meidän itsemme hötkyilemättä...
Että eihän lapsetkaan perheessä ihmette, mistä tulee vaatteet päälle ja onko ruokaa jne...
Sanoin, että mitähän iloa Jumalallle minustakin on.
Miehen lakooninen huomio:
"Mistäs tiedät, miten naurettavana Jumala sinua pitää".

Tammikuun kolmas aloitin nestepaaston....omaviritelmäisen.
Aamulla juon kermakahvin...sosiaaliset tilanteet hoituvat paremmin kupposen äärellä.
Myös vältin siten alkupäivien päänsäryn.
Mukillisen stevian lehdellä makeutettu Hämäränhyssy- teetä juon.
Raakamehun mustikoista/puolukoista.

Lounaalla puolesta kasviskilosta  (porkkanaa, punajuurta, sellerin vartta, kurkkua, valkosipulin kynsi, saman kokoinen pala inkivääriä ja neljännes omenaa) mehulingolla mehuksi.
Lämmintä teetä...vettä.

Illalla rasvaista luulientä puolisen litraa...smetanakökön kanssa.

Olo on mitä mainioin.
Neljä, viisi kertaa viikossa n. tunnin lenkki.
Aion jatkaa helmikuun yhdenteentoista...mikäli kaikki sujuu hyvin.

Painoa lähtenyt viisi- ja puolikiloa.

.................................................
Päivän Sana:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Room. 12:2 (KR33/38)


Aamen.
Vaikka maailma ympärillä muuttu ja humanismi sekoittaa kaiken, Jumalan tahto ja sana eivät muutu.
Niistä voimme pitää kiinni.

Vuosi vaihtui...ja muutenkin juhlitiin!

Päivän Sana:
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.  1. Joh. 3:1 (KR33/38)

Vuosi 2011 pääsi vaivihkaa alkamaan...ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Kahdestaan olin Miehen kanssa kotona.
Laivalta ostetun kuohuviinin korkkasimme.
Ja Savuhovin erilaisia nakkeja maistelimme.
Oma suosikkini oli Kiukkunakki, erittäin voimakaschilinen...varsinkin kuumennetteuna.
Sopii luonteeseeni!
(Joskus luulin olevani täysin tunteeton.
Tuumailtuani asiaa tostesin, että osaan ainakin kipakasti suuttua!)
Mummanmuusia söimme:
Kilo rosamundaa
150g voita (saa enemmänkin laittaa)
1-2 kermadesiä
muskottipähkinää
(valkosipulia)
atlantin merisuolaa keitinveteen...

Annoskoko on pienehkö...mitä isossa ruokalusikassa pysyy kahmaistessa.
Lisänä etikkakurkkua ja -punajuurta...

Ukko täytti vuosia 2. tammikuuta.
Sukua oli koolla kolmisenkymmentä henkeä...
Ihania lapsenlapsia seitsemän...
Tiia jo kohta kahdeksantoista-, Onni yksitoista-, Ukko jo neljä-, Elsa kolme-, Taimi kaksi-, Onerva melkein kaksi- ja Eeva kolmekuutautta vanha.
Veera oli taas tehnyt upean ja herkullisen kakun.
Miten se osaakin väkertää krokotiilit ja aidanseipäät.
Ja krokotiilillä on pihvi suussa!

Maanantaina aloitin kurikuurin.
Pikkuhiljaa on paino kivunnut ylöspäin.
Karppaaminen pitää terveenä, mutta jokaisella ruokavaliolla voi syödä liikaa.
Edellisen yli kymmenen vuotta sitten toteutetun juuresmehupaaston
hengelliset tavoitteetkin toteutuivat.
Perheessä moni asia loksahti paikoilleen.
Pääsimme velkajärjestelystäkin käräjäoikeuden päätöksellä vuosia etuajassa.

Jatkan kuuria sen aikaa, kun hyvältä tuntuu.
Paino on pudonnut alkuun kilon päivävauhdilla.

Tänään joudun lähtemään evakkoon reiluksi puoleksi tunniksi, kun tulee asunnon katsojia.
Virallinen näyttö on sunnuntaina.
Jotenkin on täysi rauha tässä asumisasiassa.
Jumalan suunnitelmien toteutumiseen uskon.
Itse ei tarvitse hötkyillä.

Oikein hyvää ja siunattua alkanutta vuotta toivotan kaille lukijoille!
..........................
Laitan tähän eilisen Päivän Sanan:
Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

Job 5:24-26 (KR33/38)

Kiitän isosta perheestä...