Kesäelämää

Elli tuli taloon heinäkuussa.

...................................................................................................................
Niin ovat taas kierineet....päivät.
Elokuun puolessa välissä ollaan...

Mies opettelee? eläkkeellä oloa.
Minä siinä sivussa kotona oloa...kimpassa.

Elli hommattiin, kun sanoin, jotten jaksa kymmentä tuntia päivässä katsella yksin Miestä vaikka ihan komea onkin!
Elli on Japanin Chin- neiti, painoa 1.3 kg.
Hauska, eloisa, leikkisä...ja mikä tärkeintä, nukkuu aamuisin yhtä pitkään kuin mekin.

Lenkillä käyntiä opeteltiin tänään toista kertaa...
Nyt se jo juoksee hihnassa...ja välillä kököttää repussa.
..................................................

Ensimmäistä kertaa Turkissa kesäkuun alussa (15 käyntikertaa?) kolmen päivän jälkeen iski koti-ikävä...ja aloin laskea lasten tapaan, montako yötä vielä kotiin pääsyyn.
Noloa.
Tuli vaan niin ikävä pieniä lastenlapsia.


Leirintäalueella emme ole olleet kertaakaan koko kesänä.
Tarve loppui kerrostalosta paritaloon muuton myötä.
Tuntuu kotosalta, kun voi aamusella yöpaitasillaan hakea lehden, viedä Ellin lirulle ja istuskella portailla.
Niinpä matkailuauto muuttaa muille maille, vanhan Suzuki Alton kanssa.
Uuden auton, edelleen pien Suzukin, saamme kuun vaihteen kieppeillä.

Idan perhe möi talonsa Raaseporista ja muutti Vaasaan.
Tosi ihanaan asuntoon...
Siellä jo kerran käytiin ja taas kohta ollaan menossa.
Pohjaanmaan lakeuksia katseltiin ensimmäistä kertaa.
Lauloin matkalla "Isontalon Anttia ja Rannanjärveä"...

Aikamiespoika täytti neljäkymmentäviisi vuotta.
Miten se jo voilla sen ikäinen.
Menin Suomalaiseen kirjakaupaan ostamaan pojalle lahjaksi Richard Scarryn kirjaa...
Niitä se aina lapsena tutkaili...kun ei ollut vielä maurikunnaksia.
Myyjä kysyi, että minkä ikäiselle pojalle...ja sanoin, että 45...
Vähän se hitaasti katsoi...
Mutta sankari oli mielissään...
Kirjan nimilehdellä lukee, että "Tämän kirjan omistaa: Kimmo 45- vuotta"
Olisi kuulemma Pupu Tupunakin sankarille käynyt!

Entrecote- pihvit ovat maustumassa ja luomuoskarin sisäelin rasvaa pannulla sulamassa...paistolaardiksi.
Eilen keittelin perunoita ja jäähdytin kylmässä vedessä.
Tänään niitä paloiteltuna laardissa paistelen...
Omasta penkistä pitää nyppästä papuja voihin muhimaan lisukkeeksi.

Elämä maistuu...
Mitä nyt uni ehkä liiankin pitkään...aamusella!

............................................................................

Päivän Sana

Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Ef. 4:29 (KR33/38) Niinpä... Pitäisi muistaa, jotta jos ei ole mitään hyvää sanottavana niin parempi olla hiljaa. Niitä kun ei saa takaisin, sanottuja sanoja!