Niin kierivät päivät karkuun kuin vanhassa sadussa...
Sinultakin minä karkaan!

Tuomi kukkii...kielo kukkii...voikukat alkavat olla ohi kukkineita.
Samoin sini- ja valkovuokot!
Koivu on tulla pullahtanut täyteen lehteen.
Morsiusangervo suhkulähteen tavoin pursuilee valkoisia kukintojaan.
Vihreää!
Nurmikotkin jo leikattu ensi kertaa.

Niin kevät taas kerran vaihtuu kesäksi...arvaamattomalla vauhdilla.

Miehellä on kaksi työpäivää tämän jälkeen...
Kaksi ylimääräistä vuotta jo tehneenä.
Melkein neljäkymmentä työvuotta!

Monenlaista pohdintaa sukkuloi mielessä.
Avioitumisesta tulee kesäkuussa kuluneeksi neljäkymmentä vuotta.
Lapset kasvaneet aikuisiksi, avioituneet...saaneet lapsia.
Lapsenlapsiakin jo yhdeksän.

Mitä nyt edessä...työntäyteisten vuosien jälkeen?
Miten sopeudun rakkaan kokoaikaiseen läsnäoloon?
Kun aina kesäloman jälkeen on vallannut mielen semmoinen helpotuksen poikanen..
Yksin oman mielensä mukaan sai päivänsä säätää ja mallailla.

Turkkiin lähdemme...Kemeriin...all inclusiveen...tuttuun paikkaan...
Kahdeksi viikoksi.
Kuten jo useana edellisenä vuonna.
Sitten mietitään.
Kun ei loma lopukkaan.

Syksyksi olemme kyselleet Turkista asuntoa...että loskia pakoon.
Mutta miten sitä jaksankaan olla erossa noista pienistä, miltei päivittäin halaamistani lastenlapsista???
Skypettää voi...vaan sillä ei saa syliin...ei suukkoja poskelle.
Höppänöitynyt olen...rakkaus pakkaa rinnassa.
Ääneen pohdiskellessani eräs ystäväni kysyi, että kenenkäs kanssa oletkaan naimisissa...
Sen mukaan mennään...

Kiitos Herralle, että olemme molemmat terveitä!

....................................

Päivän Sana

Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Matt. 18:19 (KR33/38)

Tätä on usein meillä käytetty...pohjatonta pankkia ...