Ihana ilmalento huhtikuulla.
Serkkulikka ja minä, molemmilla oma "ohjaaja".
Kyllä oli suurenmoista kieppua ilmassa ja ihailla Alanyaa ylhäältä päin!
Nyt täällä on kesä.
Puut ja pensaat kukoistavat monenkirjavina.
Granaattiomenaan on ilmestynyt pieniä omenanalkuja.
Kanat juksentelevat vapaan pienten poikastensa kanssa.
Turistit ovat palanneet suurin joukoin ja rantaelämä kukoistaa.
Turkoosi meri väliin tyynenä lepää, väliin tyrskyisenä paiskoo uijia.
Laiskana bloggaajana aion tehdä parannusta.
Pikkuhiljaa kelaan tapahtumia ikään kuin päiväkirjaan.
Maalis-huhtikuu oli kiireistä aikaa.
Ensin siskolikka ynnä miehensä ilahdutti meitä visiitillään.
Sitten aikamiespoika ynnä vaimonsa tuli kahdeksi viikoksi lähihihotelliin.
Samoin serkkulikka Joensuusta, kera miehensä.
Monet nähtävyydet tuli ihasteltua, kiitos Memun.
Memu on suomea puhuva ravintoloitsija Alanyassa.
Ja vielä toukokuussa yhtenä sunnuntaiaamuna soi ovikello.
Emme odottanedeet vieraita ja pylllylleni meinasin lentää,
kun ovella seisoi Aikamiespoika ja vaimonsa.
Jo kolmatta kertaa tänä keväänä!
Talvisuomalaiset ovat alkaneet lähteä.
Torstaiset tietokilpailut loppuivat huhtikuulla.
Nyt luppoaikaa ennen kesäkuun alkupuolen kotiinlähtöä.
..................................................................................
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal. 5:1 (KR33/38)
|
