Äiti rakas 8.8.1923 - 28.12.2013
Kesällä 2013 vietimme äidin 90-vuotispäiviä.
Koko runsas sukumme oli kokoontunut juhlimaan iloista, hyväntuulista äitiä/mummoa/isomummoa ja melkein isoisomummoa.
Kaunis elokuinen auringonpaiste kruunasi tilaisuuden.
Pienet lapset lauloivat "Jumalan kämmenellä".
Emme silloin tienneet, että juhlat olivat äidin viimeiset.
Tosin vähän moitiskellen tuumaili, että olisitte pitäneet hautajaiset samaan syssyyn.
Syyskuussa läksimme taas Turkkiin.
Joulun aikaan tulimme kuukaudeksi kotiin.
Äiti oli terveyskeskuksen vuodeosastolla odottelemassa hoitokotipaikkaa.
Jalat eivät enää kannattaneet.
Mieli oli virkeä ja selkeä.
Tapaninpäivänä viimeisen kerran kävimme äitiä rutistamassa ja jouluherkkuja viemässä.
Seuraavana päivänä tyhjensimme palvelutalon asunnon.
Aamukuudelta lauantaina tuli soitto sairaalasta.
Äiti oli hiljaa nukkunut yöllä pois, lähtenyt enkeleitten matkaan kotiin.
Hautajaiset olivat tammikuun 11. päivä.
Tyttäremme tanssi siunaustiulaisuudessa falmencona psalmin 23 mummolle jäähyväisiksi.
Seppelepäinen kuva oli muistopöydällä ja sen alla teksti Jobista:
"Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa"
Niin lähti äiti taivaan kotiin.
Suru ja kaipaus jäivät.
Ja kiitollisuus siitä, että äiti pääsi Jeesuksen helmaan.
