Ilmojen halki

 Ihana ilmalento huhtikuulla.

Serkkulikka ja minä, molemmilla oma "ohjaaja".

Kyllä oli suurenmoista kieppua ilmassa ja ihailla Alanyaa ylhäältä päin!

 

 

Nyt täällä  on kesä.

Puut ja pensaat kukoistavat monenkirjavina.

Granaattiomenaan on ilmestynyt pieniä omenanalkuja.

Kanat juksentelevat vapaan pienten poikastensa kanssa.

Turistit ovat palanneet suurin joukoin ja rantaelämä kukoistaa.

Turkoosi meri väliin tyynenä lepää, väliin tyrskyisenä paiskoo uijia.

 

Laiskana bloggaajana aion tehdä parannusta.

Pikkuhiljaa kelaan tapahtumia ikään kuin päiväkirjaan.

 

Maalis-huhtikuu oli kiireistä aikaa.

Ensin siskolikka ynnä miehensä ilahdutti meitä visiitillään. 

Sitten aikamiespoika ynnä vaimonsa tuli kahdeksi viikoksi lähihihotelliin.

Samoin serkkulikka Joensuusta, kera miehensä.

Monet nähtävyydet tuli ihasteltua, kiitos Memun.

Memu on suomea puhuva ravintoloitsija Alanyassa.

 

Ja vielä toukokuussa yhtenä sunnuntaiaamuna soi ovikello.

Emme odottanedeet vieraita ja pylllylleni meinasin lentää,

kun ovella seisoi Aikamiespoika ja vaimonsa.

Jo kolmatta kertaa tänä keväänä!

 

 

Talvisuomalaiset ovat alkaneet lähteä.

Torstaiset tietokilpailut loppuivat huhtikuulla.

Nyt luppoaikaa ennen kesäkuun alkupuolen kotiinlähtöä.

 

..................................................................................

 

Päivän Sana

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1 (KR33/38)

 

 

 

 

 

 

 

In memoriam



Äiti rakas 8.8.1923 - 28.12.2013

 

Kesällä 2013 vietimme äidin 90-vuotispäiviä.

Koko runsas sukumme oli kokoontunut juhlimaan iloista, hyväntuulista äitiä/mummoa/isomummoa ja melkein isoisomummoa.

 

Kaunis elokuinen auringonpaiste kruunasi tilaisuuden.

Pienet lapset  lauloivat "Jumalan kämmenellä".

Emme silloin tienneet, että juhlat olivat äidin viimeiset.

Tosin vähän moitiskellen tuumaili, että olisitte pitäneet hautajaiset samaan syssyyn. 

 

Syyskuussa läksimme taas Turkkiin.

 

Joulun aikaan tulimme  kuukaudeksi kotiin.

Äiti oli terveyskeskuksen  vuodeosastolla odottelemassa hoitokotipaikkaa.

Jalat eivät enää kannattaneet.

Mieli oli virkeä ja selkeä.

 

Tapaninpäivänä viimeisen kerran kävimme äitiä rutistamassa ja jouluherkkuja viemässä.

Seuraavana päivänä tyhjensimme palvelutalon asunnon.

Aamukuudelta lauantaina tuli soitto sairaalasta.

Äiti oli hiljaa nukkunut yöllä pois, lähtenyt enkeleitten matkaan kotiin.

 

Hautajaiset olivat tammikuun 11. päivä.

Tyttäremme tanssi siunaustiulaisuudessa falmencona psalmin 23 mummolle jäähyväisiksi.

 

Seppelepäinen kuva oli muistopöydällä ja sen alla teksti Jobista:

 

"Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa"

 

Niin lähti äiti taivaan kotiin.

Suru ja kaipaus jäivät.

Ja kiitollisuus siitä, että äiti pääsi Jeesuksen helmaan.