Sinne se painuu, punakultainen juhannusaurinko.Kaihoisasti koskettelee sydänjuuria.
Kutsuu taikavoimaiseen kesäeloon!
Jussit on juhlittu.
Suomeen tulimme juhannus viikolla, Alanyan auringosta.
Vihreys yllätti.
Kuinka onkaan kaikkialla vihreän valoisia sävyjä.
Ja yö unohtaa tulla!.
Parvekekukat istutimme pata-amppeleihin.
Semmoiset perinteiset pelargonia/marketta/muratti tekeleet.
Siinä ne nyt nököttää kettingissä killuen.
Taimi (4v.) teki isomummolle Elvinpäivä kortin.
Kaksi ystävällisraavasta miestä nosti mummon tuoleineen pöydän viereen.
Alaspäin päästiin omin nokkineen.
Ei äidin entisestä kodista lähdetty mihinkään ilman ambulanssimiehiä, jotka kantoivat mummon portaat alas.
Että nyt on helpompaa ja sujuvampaa eläminen.
Kiitos Herralle palvelutalo paikasta.
Helmikuun jälkeen ei äidin ole tarvinnut yhtään sairaalajaksoa viettää!
Hiljalleen opettelemme elämää taas kotomaassa.
Ruuanlaitto on vähän hakusessa.
Alanyassa torituoreet värikkäät kasvikset olivat päivittäissyötävää.
Täällä tyydyn varhaiskaaliin vokattuna.
Possukassi käytiin hetimmiten luomutilalta hakemassa.
Oskarikiloja kaksikymmentä, alkunälkään!
Ukkosta odottelimme, mutta meidät kiersi kaukaa.
Sataa ropautti muutaman kerran oikein kunnolla.
Nyt on ilma kostean harmaata...killittelee aurinkoinen ikään kuin
kiusallaan pilvien lomasta.
Lämmintä parikymmentä astetta.
Kesäillään!
.......................................................
Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.
Ps. 52:8 (KR33/38)
|
