Alanyaan on tullut kesä.
Yölämpötilakaan tuskin´laskee alle kahdenkymmenen.
Ja edessä Suomeen lähtö, jossa ennusteiden mukainen lämpötila kieppuu kymmenen asteen tuntumassa.
Viikko vielä, sitten tällä haavaa oleskelu loppuu.
Vaan kyllä jo kaipaa suloisten lastenlasten rutistamista oikein kunnolla!
Walpurit on juhlittu puupaatilla suomalaisten rattoisassa seurassa seilaten.
Ja ihan suomalaista simaa siemaillen.
Iloitsen uusista ystävistä!
Lämmintä oli..
Lisävaatetusta en minäkään tarvinnut vaikka repussa pitkähihainen t-paita mukana seilasikin.
Ja Miehen mukaan olin pukeutunut oikein vappuviuhkaan.
Jatkoimme vielä maihin tultua iltaa Topin baarissa...jopa tanssahdellen.
Ja paremmasta simasta nauttien (rusinat olivat jo ehtineet nousta pintaan ja liika makeus taittunut).
Hyvissä ajoin kävelimme reipasta tahtia alkuyön lämpimässä kotiin nukkumaan.
Äiti oli viime viikolla joutunut sairaalaan neljäksi päiväksi.
Elokuussa hän täyttää 89 vuotta.
Kunpa vielä jaksaisi suvun keskellä sinnitellä.
Eihän oma äiti voi noin vain päättää lähteä taivaan kotiin!
Lupaa kysymättä!
Meillä on suunnitelmissa paluu Alanyaan syyskuun alkupäivinä, mikäli asiat ovat kaikin puolin kunnossa.
Nyt mieli seilaa Suomen ja Alanyan välillä, osaamatta asettua oiken mihinkään.
Mutta.
Olemme onnellisia etuoikeudesta elää kahdessa paikassa!
..............................................................................
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa
koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa
sielunsa lunnaiksi?
Matt. 16:26 (KR33/38)
|
