maanantai 11. huhtikuuta 2011

Menyy

Pilviä harmaana mattona seilaa. 
Eilen hehkutteli armas aurinkoinen sulolämpöään säteillen...ja ihmeellistä kirkkauttaan.
Tunnin verran ehdin badenbaden tuolissa istua ennen naisten tuloa.
Farkut jalassa kuumotti jo kesää enteillen.

Lumi edelleen sulaa ikkunan alta ja alkaa jo aavistella, mitä altansa löytyy.
Ainakin kaksi reilun kokoista, lumen painosta lakoontunutta vuorimäntyä!
Ensimmäisen  kevään yllätyksiä lienee pihamaa täynnänsä.

Eilen oli koru/kynttilä/oriflamekutsut kahdentoista naisen voimin.
Tarjoilut yhteistyönä Veeran kanssa.
Veera teki Manhattanin juustokakun ynnä marjakastikkeen, yrttipatonkeja ja vanhanajan sitruunakakun....kuivasellaisen.

Itse keittelin varsinaisen sienikeiton....
Vajaa litra omatekemää luulientä, saman verran kermaa, suppilovahverojauhoa, kuivattuja suppilovahveroita, paketti pekonia, kaksi sipulia, köntti vuohenjuustoa ja paketti mustaa koskenlaskijaa.
Hiljalleen muhi viitisen tuntia...
Ja oli herkullista....
Oli siinä miinuspointtikin.
Pekonien olisi kuulunut olla rapeita vaan  ne lötköttivät siellä pehmeinä...onneksi miltei hajonneina.

Rahkatortun väsäsin.
Puolikiloa rahkaa, samanverran kermaa, 100g voita, viisi munaa, desi mantelijauhoa, muutama rkl sitruunamehua, steviaa maustemitallinen, rkl vaniljasokeria...
Uunissa n. 40 min. kiertoilmassa, 150 astetta.

Ja joulullisista voitaikinalevyistä, ensin ohueksi kaulituista ja munalla voidelluista...juustoraasteella kuorrutetuista, semmoisia poikkipäin leikattuja kierteitä.
Kaksi levyy aina päällekkäin.
Uunissa 225 asteessa kymmenisen minuuttia.
Nekin olivat  hyviä....yhden voi syödä hyvällä omallatunnolla..

Nyt sitten pitäisi kurinpalautusviikkoa...
Vaikkei vaaka toimikaan.
Se sanoi sopimuksen irti...siis köökkivaaka.
Suurin sen näyttämä paino on kaksi grammaa :roll:
Ei auttanut pattertin vaihto.
Mies ostaa uuden.

Tänään aamulla kermakahvi.
Lounaaksi pala pannussa lämmitettävää eilistä rahkatorttua.
Illalla kinkkumunakas ynnä yrttejä keittiön ikkunalta.

Keväistä alkanutta viikkoa kaikille

...............................................................
"Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
Luuk. 6:38 (KR33/38)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Huhtikuuta

Siniharmaa tienoo avautuu ikkunasta.
Lumet sihisten sulavat.
Vettä tihuuttaa.
Piha on kurainen.
Eilen  aurinko paistaa killitteli iltapäivällä täydeltä terältä.
Lämmintä kolme astetta.

Odottelen miniää tulevaksi Elsan ja Eevavauvan kanssa.
Äidin kauppa-asioita hoitelen ja kylään tupsahdetaan porukalla.
Veerakin tulee Ukkopojan ja Taimirinsessan kanssa.
Siivoojat ovat juuri äidiltä lähteneet.
Pysyyköhän siisti?

Koti alkaa olla laitettuna viihtyisään asumiskuntoon.
Työ/vierashuoneen seinähyllytkin Mies sai viikonloppuna paikoilleen.

Unikkokankaasta pitäisiä sohvatyynyn päällisiä väkertää...
valkoisen puuvillapeitteen päälle.
Uustalonpoikaismalliseen Ikean valkoiseen puusohvaan.

Sunnuntaina tulee naisia kynttilä/kosmetiikka/korukutsuille.
Pekonillista sienikeittoa luuliemeen ja kermaan suunnittelen.
Jospa Veera tekisi vuohenjuustotortun...
Pohjattattoman rahkapiirakan teen ja makeutan sötiinillä http://www.luontaistuntijat.fi/product.asp?sua=2&lang=1&s=519&q=0
....kokeiluluontoisesti

Terassi vielä odottaa kalustamisvuoroaan.
Mustat kalusteet kyllä tulivat jo vaan ovat purkamatta paketeista osittain.
Saviamppeleihin jo ostin orvokkeja....vaan nekin vielä odotuttavat.

Ennakkoäänestämässä kävin.
Muutamaa vaalikonetta kokeilin...että josko jo valittuun ehdokkaaseen osoittaisivat.
Osoittivat...hyvä niin.

Kotiin kun tulin, niin mieli kiitollisena hallelujaa hihkuin....
Täällä  vallitsee rauha...
Ja keittiön ikkunan takaa alkaa metsä, joka kohta valkopilkuttuu ihanaisista vuokoista!

Kesää kohti mieli haikailee.
Valoa ja lämpöä.
Ja suvivirttä!
Armaasta ajasta...suloisesta suvesta.

Taasko unohtuu tämän päivän eläminen?
....................................................
Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Room. 10:8 (KR33/38)
Johon aamenet!