...Täällä uuden kodin maisemissa...Tuulentuvassa.
...Tuulikin päivänä.
Muutto sitten oli ja meni!
Muuttoa vasten yöllä aloin rajusti oksentaa...
Neljään asti aamulla rumba jatkui.
Ja sitten "pirteänä" autoon (kahden paramaxin voimalla) pikkukuorma mukana kohti uutta kotia.
Odottelemaan varsinaisia muuttomiehiehiä.
Pakkasta oli 25 astetta.
Ovia jouduttiin pitämään auki.
Kylmää kannettiin sisään.
Kahvikeittimeen oli jäänyt kannuun tippa vettä.
Sekin oli jäätynyt kahdeksan kilometrin matkalla.
Kuume alkoi nousta.
Makasin lattialla kaksi villapaitaa, angorakalsarit, collegehousut ja turkki päällä....ja tärisin kuin horkassa.
Muutosta en paljoa tiennyt...muuta kuin että sisälämpötila laski yhdeksään asteeseen.
Sisällänikin tuntui hyytävä kylmyys, veret seisauttava.
Ja syyllisyys painoi...etten pystynyt omaa muuttoa hoitelemaan!
Muuttomiehet jäivät ruokkimatta....
Naama harmaana, huulet ja kynnet snisenä päädyin nojaamaan olohuoneen patteriin ja nukahdin siihen istualleen.
Illalla kaiken hässäkän jälkeen lämmitettiin sauna.
Ainoa paikka, missä tarkenin, oli löyly.
Siellä riisuin ja puin taas päälle.
Fleecepuku päällä menin nukkumaan iglokylmään tempursänkyyn, joka oli kuin vanerilevy....ja tyyny kuin tiiliskivi.
Lisäpatterilla ja maalämpöä isommalle säätämällä saatin jo aamuksi makuuhuoneeseen yli kaksikymmentä plusastetta.
Nyt elämä voittaa.
Lauantaina en muistanut illalla saunassa, miten siellä oltiin edellisiltana käyty.
Ja Jalmari sanoi aamulla isälleen, että äiti oli kaamean näköinen!
Ruokaakin jo sunnuntaina saatiin.
Oman version riistakäristyksestä väsäsin uunissa.
Niin ja lauantaina Veera toi laittamansa paistovalmiin pitsan.
Romppeet pikkuhiljaa etsiytyvät paikoilleen.
Valoisaa on.
Kaikkia muuttoon osallistuneita kiitän.
Toivottavasti ei tarvitse hetimiten samaan toimeen ryhtyä...
Ainakaan talvipakkasessa.
_________________
Päivän Sana:
Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
1. Kor. 10:24 (KR33/38)
