Talo Kreetalla...

...Kukkuloiden kainalossa, ylhäällä.
Keskellä oliivilehtoja, kiemuraisten, mutkittelevien hiekkateiden päässä!
Yläkerran parvekkeelta siintää alhaalla näkyvä meri....kilometrin päässä.
........................................

Kesän jatkaminen on sitten tällä haavaa ohi.

Kaksiviikkoinen Kreetalla, veljen ja vaimonsa pienessä talvipesässä, hurahti päivänmittaisen tuntuisena ohi.

Jokaiseen päivään mahtui uintireissu...aamiaisen jälkeen.
Autolla menimme eri rannoille...
Pulikoimaan kolmekymmentä asteiseen meriveteen.
Yhdellä rannalla oli sellaiset aallot, ettei käly uskaltautunut ollenkaan tyrskyihin.
Mutta veljeni kanssa nautimme aaltojen heittelystä, huimista kieputuksista aallonharjalla..
Ja korallin punaisesta meren pohjahiekasta.
Yhdeltä uijalta loppuivat voimat ja hänet jouduttiin köyden ja pelastusrenkaan avulla hinaamaan rannalle.

Muutaman kerran tein itse ruokaa....muuten kävimme tavernoissa kerran päivässä.
Ja veljen vuokraisäntä, jonka uusi talo on muutaman kymmenen metrin päässä kuvan pikkutalosta, tarjosi kahdesti ruuan.
Tissiuunissa valmistetun.

Haikeat jäähyväiset kesäiselle saarelle jätin...mutta kaipasin jo kotiin, oman rakkaani luo.
Ja lastenlasten...ja sen uuden pienen prinsessan, joka on nyt kolmiviikkoinen.

Asettaudun sitten kotiin...ja ulos pitää toppatakkia ja käsineitä...miltei päänvievään koillistuuleen!

Jänispaistia Kreetalla

Kylläpäs osasi olla maukasta, tissiuunissa valmistettua jänispaistia....hauleineen päivineen.

(Onneksi osuivat veljeni lauaselle!)

Ihmettelin, kun vuokraisännän pikkuinen Eveliina tuli pihaan muovikassia roikottaen.

Pussissa oli pakastettu jänis....korvat somasti supullaan...karvoineen päivineen pakastettu!

Isänsä metsästämä....jonka puolestaan isänäiti valmisti ruuaksi.

Ei kai Suomessa saalista nahkoineen pakkaseen....

Mutta kyllä ruoka oli herkullista....appelsiinkuorella, stifadosipuleilla ja yrteillä maustettua.

Kello kalkatti taivaan lämpimään sineen

Tissiuuni

Veljeni vaimonsa kanssa asuu talvet Kreetalla.

Talon pihalla on ns. tissiuuni, joka toiminnoiltaan on meikäkäläisen leivinuunin kaltainen.

Uunissa poltetaan lämpöarvoltaan ylivertaista oliivipuuta pari tuntia, jonka jälkeen ruoka laitetaan uuniin kypsymään.

Söimme erinomaista lammasta...

Isossa vuokassa oli reunalla luomuperunoita, suuria, talon omia, villiyrttejä, esim. minttua omalta pihalta....ja lammaspalat keskellä.

Koko komeus oli peitetty alumiinifoliolla.

Ruoka kypsyi muutamassa tunnissa ja oli erinomaisen herkullista....potutkin, jotka olivat imeneet lampaan lientä.

Kyytipojaksi paikallista ruskehtavaa, madeiramaista 14 prosenttista viiniä ja jälkiruuaksi rypäleviinistä tislattua tsikudiaa???? niinköhän se nimi kuului?

Kotiin lähtiessä pelkäsin, ettei parin viikon herkuttelun jälkeen enää farkut mene jalkaan.

Meni....mutta tiukkaa teki!

Illan hehkua

Hiekkaliljoja

Kreetan rannoilla villinä kasvava hiekkalilja....ihan pelkässä hiekassa kukoistava.

Piilokuva

Käly uimassa kolmekymmentä asteisessa, turkoosin kirkkaassa merivedessä.

Kreetaa.

Kesää jatkamaan

Kesänlopun viettoa, kokkaan "kesäliivissä"!

(maailman paras ulkovaate, jonka tein vuosia sitten...pesukelsiä...sisäpuolelta teddyä)

.

"Punertaa marjat pihlajain"...

Ja tällä kertaa minä, siivetön, pääsen muuttolintujen mukaan!

Huomenna veljeni ja vaimonsa matkaavat Kreetalle muuttolintuina...

Syksystä kevääseen!

.

Tämän päivän olen silittänyt, pyykännyt, laittanut vaatteita mukaan lähtemään......ja ottanut pois.

Huvilassa on kaksi kerrosta, yläkertaan majoitun.
Rantaan on linnuntietä vajaa kilometri...
.....................................

Tiistaina, 7.9... ennen puoltayötä syntyi pieni prinsessa!
Keskiviikkoaamuna jotain mätin suuhuni...lehtileivän ja emmentalsiivun, keltuaisen ja kahvin.
Biedermeier-kimpun, vaaleanpunaisen, tilasin..

Ja ihmettelemään lähdin uutta pientä prinsessaa!
Kiiros Herralle terveestä, yhdeksännestä lapsenlapsesta!
Onnellinen mumma!
.
Vein miniälle leipomosta croisantin, citymarketista diplomaattileikettä
(sairaalassa vaan keijua leivälle...kuihtuisihan se niillä eväillä).
Ja kahviosta kahvit....
Ja vauva oli suloinen, isänsä ja isosiskonsa näköinen, mustatukkainen, selkeäpiirteinen...iholtaan tummempi, kuin isosiskonsa...isänsä ja mummansa värinen.
Ja syntyi maailmaan kuuden minuutin ponnistuksella.
.
Snl 17:6 "Vanhusten kruunu ovat lastenlapset"
(mikä vanhus....kruunu kyllä passaa)
................
Torstai olikin sitten jo luomuoskaripäivä!
Ja uusin prinsessa jo kotiutui.
Samoin minä...

Elsaa olin hoitamassa kun isä Jalmari varpajaisia vietti.
Illalla nukkumaan mennessä piti tarinoita keksiä äitiä itkeskelevälle Elsalle.
Lopulta nukahti viereeni, jalat ylitseni poikittain.
.
Puolen yön jälkeen Miina aloitti senpäiväisen haukun...
Jalmari palasi kotiin...naapurinsa kanssa.
Siellä se Miinaa yritti alakerrassa lepyttellä ilmakuivatulla kinkulla ja lopulta koiruus karkasi pihalle.
Piti yöpaita päällä pimeässä, onneksi niin lämpimässä, syyssyyössä paljain jaloin jahdata koiraa.
Lopulta se tuli herkkuhoukuttimella sieppausetäisyydelle.

Takaisin torkkumaan...ja heräsin hirveään hajuun.
Etsin aikani valokatkaisinta...ja iso kakkakeko ynnä lammikko komeili makuuhuoneen komeron oven edessä.
Narisevia portaita edestakaisin siivoushommissa.
Ei se Miina ole vapun jälkeen sisälle sontinut...silloinkin kylässä oltiin.
Protestiko?
.

Aamulla heti herättyään Elsa kysyi, joko lähdetään Ukon luo leikkimään.
Pistettiin hynttyyt nyyttiin, jätettiin Jalmari nukkumaan ja lähdettiin isomummollle kaupan kautta...
Ukko ja Taimi sinne myös tulivat äitnsä Veeran kanssa.
Elsa kaupassa painoi vaán numeroita ja karjalanpiirakkapussissa luki lihapiirakka, croisanttipussissa aamiaissämpylä.
.
Kotiin lähtiessä Elsa suukotti Ukkoa ja sanoi, että "Ukko on i-h-a-n-a"...johon myhäilevä Ukko..."ja voimakas" !
.
Kolmelta Salliminiä jo pääsi vauvan kanssa kotiin...ei siellä kauaa muhiteta.
Onnkesi tein sinne ruuat valmiiksi...currybroileria kerma/auringonkukansiemen soosissa, riisit ja rehut.
Omat syömiset olleet niitänäitä.
Tattimunakkaan tein ennen oskarinhakureissua.
.
Mihin laitan yli kymmenen kilon köntin luomuoskarin sisärasvoja?????
.
Perjantai aamuna heräsin seitsemältä siankorvan kuvia silmissäni.
Niitä oli muovipussillinen...muutama oli yön uunissa kuivumassa...oikein mustakarvaisia ja inhottavan näköisiä.
Syököhän Miina vai pitääkö Idan siperianlaikalle lähettää.
Lehtileivän höylävoilla ja emmentaalisiivulla kera maustekurkun kermakahvin kanssa nautin.
Veera tuli auttamaan oskarin sisäelinten pakastamisessa ja maksoja yleiskoneen silppurilla maksalaatikkokuntoon myllytin äitiä varten.

Ja ne sisäelin rasvat ovat sitä parasta antia, jota juutalaiset uhrasivat Jumalalle (vaan ei tosin sikaa!)
Niin pehmeää kuin voi...siitä laardia keittelen kotiuduttuani Kreetalta.
..........

Eilen Veera meni Ukkopojan ja Taimin kanssa katsomaan uutta serkkuvauvaa.
Matkalla Veera sanoi Ukolle, että ensin pitää sitten kädet pestä.
Ukko kysyi, että "miksi"...
-"No kun se vauva ei kestä likaa ja pöpöjä"
Takapenkiltä alkoi supatus kuulua ja reipas: "AAMEN"!
Äitinsä kysyi, että "mitäs Ukko teit"?
-"Rukoilin, ettei siihen tartu lika eikä pöpöt"!
.

Tänään laitan illalliseksi luomuoskarin sisäfileen...melkein pohjiin asti pitkittäin halkaistuna.
Väliin valkosipulia, sisärasvaa ja basilikan lehtiä ynnä mustapippuria.
Sitten vähän silavaa pintaan ja langalla pötkö kiinni.
Uuniin 225 asteeseen viideksitoista minuutiksi ja vielän uunitusta jälkilämmöllä, parikymmentä minuuttia?
Mumman muusigratiinia ja puolukkasurvosta...
.

Saunomista, parvekelyhtyihin kynttilät.
Sisälle haisukynttilöitä....ja karhuA tuopppiin.
Hiljaiseloa...ja matkalle lähtömietteitä....vaikka kuinka yrittäisi olla pähkäilemättä.
....................................................

Päivän Sana
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Ef. 4:31 (KR33/38)