Taustalla Taurus-vuoret

Rantabaari

Hämmentävä kuva...ranta kun on tuolla alhaalla ja baari mäentöyrään päällä!

Koristeluja ruokapöytään

Liljoja kesäkurpitsasta!

Matka varattu

Viime kesänä otettiin kuvia matkakohteesta...

Jonne lähtö oli epäselvää vielä muutamia päiviä sitten.

(Hääpäiväkakku ja kahvit meneillään).

Nyt kuitenkin sielu lepää...

.

Kahden viikon matka varattu Miehelle ja mulle...ja kumma kyllä ei lentopaikkoja ollut kahdelle viikolle enää kesäkuun alusta...joten lähdemme toukokuun lopulla.

Mies vaan valitteli, ettei siellä silloin ole vielä lämmintä, kun lämpötila pysyttelee 25-27 asteessa!

.

Ja monivuotinen unelmani taitaa nyt toteutua...

Kyllä Jumala on hyvä!

Viikko meidän jälkeen sinne tulee omaa perhettä yhdeksän henkeä...joista kolme lasta.

Alan jo innostua...

Ukolle pitää ostaa uimakengät, jottei altaalla liukastele.

Ja Elsa varmaan nauttii pulikoimisesta...

Ja Onni vesiliukumäestä, hyvästä ruuasta ja auringosta.

Itse eniten valosta...jota niin kovasti kaipaan..huikaisevaa kirkkautta, syviä värejä, turkoosia merta. Taurus-vuorten silhuettia hotellin taustalla.

Kesän mausteista tuoksua.

Ja sitä, ettei tarvitse huolehtia muusta kuin syömään menemisestä...

.

Tänään olin Miinan kanssa neljän kilometrin lenkillä ja ensimmäistä kertaa se kipitti koko matkan, änkeemättä reppukyytiin.

Lumikasojen päälle se kiipeää ja tarkkailee ympäristöä omistajan elkein...pää uljaasti pystyssä, silmä tarkkana...kuono väristen.

Tyypillinen tipsu..ne kun ovat olleet luostarien vahtikoiria ja aina korkeimmalla paikalla tähyilleet ympäristöä...varottaneet haukulla lähestyvistä....

.

Äiti pääsee ensi viikolla kaihileukkaukseen.

Muutenkin vaikuttaa aika pirteältä...eilisen lääkärissäkäynninkin mukaan...

Tosin nitro piti ottaa ennen portaitten kiipeämistä takaisin kotiin...toiseen kerrokseen.

.

Olisi aika ottaa viimekesänä kesken jääneet vaateompelukset esiin...nyt kun taas motivaatiota

tuli reissuvarauksesta.

Miten hyvältä tuntuukaan, kun on taas matkalle lähtö jo tuttuun paikkaan edessä.

............................................................

Päivän Sana
Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-.
Ef. 2:4-5 (KR33/38)

Siellä se muhii

Fiskarin talon pääty....

Niin hyvä kuva täällä viiman ja tuiskun keskellä tiirailtavaksi...luppopäivänä, jolloin ei ulos vääntäydytty!

Tuoksuu kesältä ja juhannusruusulta, auringon lämmittämältä talon seinältä, maalatulta katolta...lehmiltä laitumella.

Kuuluu järven laineitten hiljainen liplatus...rannan mäntyjen kahina...

Mielikuvissa.

Ja ulkona paukkuu pakkanen, parvekkeen lasien välistä tuiskuttaa lunta...

.

Eilen oltiin hoitamassa Ukkoa ja Taimia, kun Rinsessa ja Antero-vävy olivat juhlimassa "joulupukin" 30-vuotispäivää.

Miikka oli joulupukkina...nyt juhlakaluna...kera melkein yhdeksänkymmenen vieraan.

.

Rinsessa teki kaksi viidenkymmenen hengen täytekakkua sacherin pohjalle...

Lienee taas mahtava tuoteseloste...Olikohan 19 levyä suklaata, neljä purkkia karpalohyytelöä, karpalolikööriä, litrakaupalla kermaa, valkosuklaata.

Jos saan kuvia, niin laitan.

.

Jalmari puolestaan valmisti yhdestätoista jauhelihakilosta chiliconcarneen.

Turkista tuotua chiliä annoin viidendesin lasipurkillisen ja kaiken kuului käyttäneen.

Neuvoin laittamaan tuohon määrään kokonaisen levyn tummaa suklaata.

Herkkua oli ollut...toivottavasti jämiä kulkeutuu meillekin, maistella.

Salliminiä keitteli vielä linssikeitot.

Juhlat olivat alusta asti olleet hilpeän iloiset.

.

Ukon kanssa katsottiin "salamamacgveeniä", kunnes kuukahti tuffan kainaloon sohvalle.

Taimirinsessa yhdeksän kieppeillä nukahti.

Kotiin tultiin tuiskussa ja viimassa yöllä yhden aikoihin.

Niinpä rauhassa nukuttiin puoleen päivään.

.

Huomenna tulee viikko kuluneeksi rasvapaaston aloittamisesta.

Painoa on pudonnut 3.3kg!

Kuinka vähällä sitä tuleekaan nälättömänä toimeen...kun ei huvikseen pistele suuhunsa mitään.

.

Äsken syötiin illallinen...mitä pakastimesta eilen plokkasin, kun ei kauppaan viitsitty.

Kaksi broilerin rintafileetä länttäsin lyttyyn, sitruunalla hölöväsin, cocovin erinomaista curryä pintaan...kuivattua basilikaa ja huoneenlämmössä olivat reilun tunnin.

Luomuvihannessekoitusta voissa kypsytin, muutaman rosamundan suolavedessä keitin.

Pannulla kuumensin kookosöljyä...siihen kippasin lihapalat (suolaa pintaan) ja paistoin nopeasti molemmin puolin.

Otin pannulta ja kaadoin siihen valkoviiniä, jonka keittelin kasaan.

Lisäsin pari kermadesiä ja ruokalusikallisen kuivattua ruosipulia...ja kuivattua valkosipulia myllystä

Keittelin paksuksi soosiksi ja laitoin lihapalat siihen hetkeksi kypsymään.

Mies kiitteli...että taas parempaa, kuin ravintolasta olisi saanut....ja tosi edullinen ruoka.

Pottua söin puolikkaan..desin vihanneksia ja puolikkaan rintafileestä...ja runsaasti rasvaista soosia päällä.

.

Saunaan...

Huomenna Rinsessa on tulossa siivoamaan kaoottista työhuonettani...

Löydänköhän sitten enää mitään?

..........................................

Päivän Sana
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
2. Tim. 4:7 (KR33/38)

Luomiskertomus maatuskoilla

Tosi vaikeaa on yrittää kertoa, minkä maatuskoilla voi konkreettisesti näyttää...ja mustalla muovailuvahalla!

Lapsille seurakunnassa ja muutamille aikuisille olen opettanut perusasioita sisäkkäin olevilla puunukeilla ja muovailuvahalla...raamatun periaatteissa pysyen...
Siispä yritän...ja sori, jos tulee hankalaa...
Kysyä voi.

Hebreankielisen raamatun alussa Jumalan nimi on Elohim...monoteistisessä uskonnossa Jumala ilmoittaa itsensä monikkomuodossa.
Juutalaisten oli vaikea käsittää tätä.

Kolme maatuskaa sisäkkäin...Elohim.
Erilleen laitettuna Isä, Poika ja Pyhähenki....

Luomisessa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen...
Taas kolme maatuskaa...
Ihminen kun raamatun mukaan on henki, sielu (tahto, tunteet, järki) ja ruumis.
"Jumala puhalsi ihmiseen henkensä ja niin ihmisestä tuli elävä sielu"
Ihmisen sisin, henki, oli siis Jumalan hengestä syntynyt, yhtä Jumalan kanssa...kuolematon, kuten Jumala.

Jumala asetti ihmisen paratiisiin...
Ja asetti yhden ehdottoman kiellon, jonka rikkomisesta seuraisi rikoksesta korkein rangaistus, kuolemantuomio.
Jumala sanoi, että ihminen "kuolemalla kuolisi" jos rikkoisi käskyn.
Kuolemalla kuoleminen tarkoittaa kuolemista kahteen kertaan.

Paratiisiin ilmestyi (musta muovailuvaha)käärme...pettämään ihmisen rikkomaan Jumalan ehdotonta käskyä.
Ihminen tietoisesti valitsi tottelemattomuuden...

Päällisin puolin ei näyttänyt tapahtuvan mitään...ihminenhän eli.
Mutta kun maatuskat otin erilleen, olikin sisin pikkumaatuska muuttunut mustaksi muovailuvahanukeksi...samanlaiseksi, kuin käärme.
Ihmisen henki kuoli sillä hetkellä...joutui eroon Jumalasta.
Ruumis kuoli sitten luonnollisesti joskus myöhemmin.

Jokainen ihminen tästä hetkestä lähtien syntyy sisimmältään "mustana"...

Jumala teki heti pelastussuunnitelman, että ihminen pääsisi takaisin Jumalan yhteyteen...saisi uuden hengen sismpäänsä.

Jonkun pitäisi kärsiä syyttömänä kuolemanrangaistus, että oikeudenmukaisuus toteutuisi..etteivät kaikki joutuisi kadotukseen perisynnin takia.

Jeesus syntyi henki, sielu ja ruumis puhtaana...jumalallisena...ilman perisynnin taakkaa...
(ei miehen tahdosta vaan Jumalan)
Pelastamaan ihmisen iankaikkesesta kuolemasta...kuolemalla itse syyttömänä.

Koska Jeesus kuoli syyttömänä, Jumalalla oli oikeus herättää hänet kuolleista.

Jeesus sanoi Nikodemukselle Johanneksen evankeliumissa, ettei kukaan voi päästä Jumalan valtakuntaan, ellei uudestisynny...ellei se "musta" sisin muutu uudeksi, puhtaaksi.
Siitä on uskoontulemisessa kysymys.

Jeesus poistaa sen mustan sisimmän ihmisestä kertakaikkiaan ja antaa oman henkensä ihmisen sisimpään.
"jos joku on Jeesuksessa, niin hän on uusi luomus...kaikki vanha on kadonnut ja uusi on sijaan astunut"

Jumalan suunnitelman mukaan ihminen voi päästä mustasta sisimmästään eroon ja tulla Jumalan lapseksi tunnustamalla Jeesuksen herrakseen..
Tunnustamalla eläneensä erossa Jumalasta ja tahtovansa uuden hengen sisimpäänsä...tekemällä oman tahdon ratkaisunsa...

Kuoleman jälkeen on myöhäistä enää ratkaista mitään..

Luulientä ja hernerokkaa

Tässä kuussa on päätettävä, lähdetäänkö alkukesästä Turkkiin, josta kuva viime kesältä!

Jos nimittäin aikoo hyödyntää ennakkovaraajan edun.

.

Nyt kyllä päässä jyllää sen päiväiväinen taistelu---lähteäkö, kun mieli tekisi...

Vai ollako järkevä ja pistää nekin rahat remonttiin Fiskariin...ja puurtaa kesä siellä...valmistelemassa eläkeasuntoa!

.

Ja kolmas taisteluasetelma:

Äidin lähelle tulee paritaloja, valmiita syyskuussa...että josko kumminkin valmiille, uudelle...ja äidin sekä lasten lähelle.

.

Jakopää....kun Fiskarissakin on lapsenlapsia ja lapsi...vai joko lie aikuinen, tänä vuonna 39 täyttävä räväkkä, ihana Ida.

.

Kun joku laittaisi asetukset päässä hollilleen ja saisi jahkailut jättää...

Ahdistaa, kun ei tiedä, mikä pitkän päälle olisi parasta ja oikein.

.

Ja Mies sitten, viimeinen heitto oli, että kuusikymmentä kahdeksan vuotiaaksi töissä!

Millä näitten kaikkien elämää suurempien asioitten kanssa taas oppii olemaan?

.

Äiti pääsi maanantaina sairaalasta, tuotiin ambulanssilla.

Nyt on taas itsenäisen elämän opettelu hänelläkin...kun joka kippoa ei tuodakaan nenän eteen...ja laitostumisen seurauksena jo nokkamukia kyseli.

En osta!

.

Eilen oltiin Veeran ja lasten sekä Salliminiän ja Elsarinsessan kanssa mummoa hyysäämässä...sotkettiin ja siivottiin ja uuvutettiin nokkaunille!

Vaan mielensä virkistyi lapsista...sairaalassa kun ei niitä pahemmin käynyt.

.

Taas otin urakan...rasvapaaston tapaista syömämeininkiä tämän viikon.

Rolliakka vaaka pitäisi saada näyttämään pienempiä lukemia...lahjomaton.

.

Mulle sopii semmoinen pyrähdyksen omainen piikki, kun rasvapaasto tiputtaa kolme kiloa viikossa.

Siitä on hyvä jatkaa painon pudottamista taas normisysteemillä.

(Miten se aina kipuaa ylöspäin huomaamatta...paino?)

.

Laitanpa rasvapaastopäiväpöperöt kuriositeetin vuoksi:

Aamulla lehtileipä, munan keltuainen, voita 15g, valkosupulikermajuustoa 15g, kermaa kahviin 15g...ja ämpärillinen vettä!

.

Lounaaksi mantelijauhoista tehdyn ruunekreenin puolikas ja kermakahvi.

.

Illalla perunalettu ja siskonmakkaralettu.

(siskonmakkara puristetaan pannuun ja litistetään letuksi)

..........................

Ruunekreeni

150g voita

2 munaa,

3.5dl (200g) mantelijauhoja

0.5 dl vehnäjauhoja

1dl mantelilastuja

1dl kermaa

1tl leivinjauhetta

1 maustemitta steviaa (tai reilu desi sokeria)

1 maustemitta manteliesanssia....

.

.Vaahdota voi ja stevia (sokeri), vatkaa sekaan munat yksi kerrallaan (jos horottuu, sauvasekota).Sekoita kuiva-aineet ja kerma taikinaan. Laita muffinivuokiin (12kpl)...paina märällä sormella kuoppa keskelle ja laita 1 tl vadelmamarmeladia/torttu...Paista 200 asteessa n. 15 min. Anna jäähtyä ja laita sokerikuorrutusrinkula torttujen päälle.Mies sano, jotta melkeen parempia kun kaupan.

..................................

Pottuvoi

kilo rosamundaa

1-2dl kermaa

200g voita

muskottipähkinää

(valkosipulia)

Atlantin merisuolaa...

.

Perunaletut:

Pottuvoita 150g

1 muna + keltuainen

1 rkl vehnäjauhoja

0.5 dl kermaa

30g voita

Paistetaan hiljalleen plätyiksi!

.........................................................

Elukan, Miina-koiran, tälläsin reppuun ja lenkille suuntasin yhdentoista kieppeillä.

Tuulihousut laitoin collegehousujen päälle....laiskuuttani...en viitsinyt vetästä angorakalsareita.

Perä tuntui viileältä jossain vaiheessa.

.

Miinaa ihmettelin...

Taitaa olle tyypillinen tipsu..

Sen pitää aina kiivetä korkeimman lumikasan päälle sontimaan...

Ja kävelytien ja ajoväylän välisessä kinoksessa se loikkii väliin umpisukkelossa...pitkät matkat.

Miten se jaksaa, kuitenkin vasta 3kk ikäinen?

.

Puitten oksat olivat saaneet uuden korallikuorrutuksen!

Tuuli välillä ryöpytti oksilta lumia niskaan...ja Miinalla oli hauskaa.

Kuono ja turkki lumessa se möyri.

.

Lenkkiin meni puolitoista tuntia...josta Miina repussa parikymmentä minuuttia.

Reipas pikkukoira!

.........

Luuliemi porisee kattilassa...toisessa hernerokka.

Siirsin laskiaistiistain torstaille... hyvä minä.

Vävy tulee silloin hieromaan minut ja Aikamiespojan sekä Anneminiän.

Joten rokkaa saavat!

Ja äidille kinkun nahkoja rokasta...jos en itse kaikkia syö!

Päivän Sana
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.
Ef. 5:15 (KR33/38)

Tuumaillen

Viikot vierähtävät päivävauhdilla.
Justiinsa oli lauantai ja taas on lauantai.
Minne ne menevät, päivät?

Äiti on edelleen sairaalassa, tammikuun puolivälistä asti, lukuunottamatta yhden yön kotipyrähdystä tammikuun lopulla.
Tutkitaan...ja taas tutkitaan.
Ei sepelvaltimotautia, ei keuhkoissa mitään mg-kuvalöydästä, ei verenpainetta (edes tarpeeksi)...mutta rumia ysköksiä ja jatkuvaa köhimistä.
Kahtena päivänä männäviikolla en päässyt käymään ja eikös se kolkutellut, omatunto.
Nyt alkuviikosta yritetään kotiuttamista....kotipalvelun lisätyllä avulla alkuun.
Vaan se kun on niin tervejärkinen...ei mitään dementiaan viittaavaa...ja voimien hiipuminen tuntuu itsestäänkin tuskastuttavalta.
Mutta nyt on jo halut lähteä kotiin.
Uudenuutukainen höyhentyynykin siellä odottaa...ja -lanssikyyti kotiin, jottas ukot kantavat yläkertaan...jottei heti ottaisi sydämestä. Pitkän loikoilun jälkeen.
Veerakin saa lasten kanssa vaihtelua, kun isomummolle taas käymään pääsee...ja ruuanlaitossa jeesaamaan.
Ja entäs sitten Juniori.
Kauppakeikkaa heittää, roskat vie, verhot ripustelee. Jouluksi paistoi tortut.
Siunatut lapset!

Eilen illalla kävin ystäväni Annelin kyydissä korukutsuilla...meksikolaista sterling-hopeaa.
Yhdet korvakorut lähtivät mukaan.
Meksikolainen tortillalaatikko, keitetyllä kanalla ja meksikolaisella vihreätomaattikastikkeella, juustokuorrutteella, maistui herkulta...vaikka kotona söin, jottas rasvakiintiö tulisi täyteen!

Aamulla olin pitkästä aikaa lupautunut lähtemään Arkille...naisten salonkiin...ja aamiaiselle.
Omat laitoin silti kotona, kun ne kevytpöperöt ei sovi vartalolleni!
Munahyydyke lisäkeltuaisella, kermaloraus, köntti voita..ja siskonmakkaralettu, lehtileipä höylävoilla ja kermakahvi...pohjustuksena.

Kotona syötiin äsken limettilohta ja pottuvoita sekä gröna ärter.
Limettilohi by veljenkokkipoika Janne:
Lohifileestä nahka pois, kelmulle vuokaan, kahden limetin ja yhden sitruunan kuoriraaste + mehut päälle, merisuolasokerisotketusta (laitoin fiftyfifty, vaikka Janne kuulemma kaksi osaa sokeria, yksi suolaa)...Seuraavana päivänä käänsin, loppupäivästä rapsutin ylimäärä mausteet pois ja kaadoin liemetkin pois. Sivelin pinnan sinapilla...äsken sitten syötiin...

Pottujen kiehuessa (kaksi isoa rosamundaa, josta muusia kahdeksi kerraksi), keittelin mausteliemen oskarin ulkofileelle.
Tämä on ensimmäinen lajinsa kokeilu.
Litraan vettä puolidesiä merisuolaa, rkl hunajaa, lipstikan varsia, valkosipulin puolikas murskattuan, salviaa, pippureita. Kunhan jäähtyy, upotan lihaköntin liemeen huomiseksi maustaumaan. Liemet aamulla kipataan pois.
Paistan uunissa lihamittari kyljessä, pannulla alkuruskistuksen jälkeen...
Pottuvoin jämiä, kasviksia ja puolukkasurvosta, stevialla makeutettuna, sitten jossain vaiheessa päivää nautiskellaan..
...........................

Laskiainenkin sitte yllättää..luulin, että viikon päästä.
Keltaisia herneitä on pussi ostettuna, kinkun potka pitää ottaa sulamaan...jos sitten tiistaina törräyttäis rokat.
Ja paastoko sitten?
Saisi vaikka painokin hipsutella alamäkeen...kesää kohti.

Turkin viimekesän kuvatus ylhäällä...kun nyt mietitään, että mennäkö vai ei.
Tämän kuun ajan on ennakkovaraajan etu voimassa.
Kun se remonttiprojketikin pitäisi Fiskarissa aloittaa...jottas Mies edes joskus voisi jo eläkkeelle jäädä.
Viimeinen kommentti oli, että 68???
.............................................

Päivän Sana
Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jes. 55:10-11 (KR33/38)

Palttookuuset

Tuuli on jo ravistellut koivujen oksilta korallilumet....kuuset vielä könöttävät palttoissaan.
Pakkanen on hiukan lauhtunut...lunta vaan on jo riesaksi asti.

Matkailuauton perän pysty valokonsoli oli napsahtanut parkissa poikki...muovinen.

Aamulla lähdin viemään Miehen töihin...jotain työpaikan iltaruokamenoa...
Takaisin tullessa poikkesin äitiä sairaalaan katsomaan.

Kyllä on törkeenkipee oma kylki.
Autoon vielä kiipeää, mutta poistullessa joutuu pienen hypyn tekemään...ja sattuu.
Silti kaupan kautta vielä ajelin kotiin ja auraamattomalla parkkipaikalla jurruutin edestakaisin autoa, jotta kunnolla sain oletettuun ruutuun.
Kytkin haisi!

Miina kepsuttaa iloisesti flexissä...harmi, kun en nyt enempiä jaksa sen kanssa ulkoilla.
Joka kinoksen päälle se kipuaa ja piehtaroi pehmeässä lumessa...

Tiukkalinjainen helmikuun aloitus...vaihteeksi.
Mikä kumma siinä on, että akkaihminen huvikseen syö yli tarpeen....vaikka tasan tarkkaan tietää riitävän määrän?

Aamulla munan keltuainen, rkl voita, puolikas lehtileipää, valkosipulikermajuuston siivu ja kermakahvi....ikkunalautaviljelmältä auringonkukan versoja.

Kotiin tultua tunnin tirsat...kunhan elukan pissatissuttelujäljet parketilta moppasin...kivuista huolimatta.
Miina kyllä tekee asiansa sanomalehdelle, mutta astuu sitten omaan lätäkköönsä!

Lounaskermakahvi...hippunen steviaa ja kreikkalaista jugurttia kermalla terästettynä kupillinen...teellusikallinen omatekemää hilloa.

Kilpirauhaskokeisiin pitäisi aika tilata...kunhan kylki olisi edes siedettävä.
Rukouksen puutetta?

Kirjontakone on huollossa.
Että osaa jurppia...kolmas kerta sitten kesän.
Kolmen minuutin kirjontarupeemalla langat katkesivat kaksitoista kertaa.
Käry kävi....

Miinalle pitäisi ulkohaalaria...vaan se kasvaa niin rutkasti, että heti olisi pieni.

Illalla syön pienen annoksen viimeviikkoista munuaishöystöä.
Tiina toi ihania tuliaisia perjantaina...kaksi luomuoskarin munuaista, sydämen ja kielen!
Kielestä pitäisi jotain muuta kuin suolavedessä keittäminen, kehitellä.

........................

Päivän Sana
Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
2. Kor. 1:20 (KR33/38)

Eli raamatun lupaukset ovat totta elämässämme...kunhan olemme uskoontulleet...ja uskoneet lupauksiin.