Kakku 65

Se näytti fantastiselta...
Miten se Rinsessa ruusutkin siihen väkersi....
Ja se maistui kesäheinältä, kermalikööriltä ja taivaalliselta suklaalta!

Viimeksi kirjoittelin päivää ennen Pikkuiitun yksvuotissyntymäpäiviä...

Lauantaiamuna 16.1 aloin soitella äidille, että mihin aikaan haetaan Fiskarinreissulle.
"Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä..."
Uudestaan sama.
Ja uudestaan...useita kertoja.
Hätääntyä aloin.

Soitin Juniorille, joka asuu äitä vastapäätä, että voitko mennä tsekkaamaan....Oli töissä.
Soitin Veeralle...Vävy oli autolla jossain...Veera ei päässyt.
Soitin sisarelleni Merjalle...
Ei ollut avainta...oli tyttärellään Viivillä...joka puolestaan Mäntsälässä.
Soitin ovinaapurille, että voitko käydä kolisuttamassa ovella...tulisiko avaamaan...
Ei tullut...oli jo aiemminkin käynyt...

Lopulta Juniorin tyttöystävä meni avaimilla äidille ja löysi hänet vessanlattialta...
Soitin ambulanssin.

Miltei kaksi viikkoa vierähti sairaalassa...keuhkokuume. Kolmas reilun vuoden sisällä.

Matkailuauton katolle oli kertynyt melkoinen lumikuorma ja yritin Lahden tietä törryytellä tuhatta ja sataa jottas putoaisi...vaan turhaan.
Vein pesuun ja viikonlopun yli halliin sulamaan.
Viime maanantaina sain sitten puhtauttaan kiiltelevän auton.
Miinan kanssa mentiin hakemaan...
Miina käveli jo miltei kilometrin flexin päässä ja kertaalleen jo lirautti hankeenkin. Sitten istahti kävelytielle eikä hievahtanutkaan...Siitä reppuun auton noutoon.
Äitiä ajeltiin siinä sitten samalla reissulla katsomaan Hyrylään.
Miina kiltisti odotteli kuskin penkillä vierailun ajan...auto kun oli mukavasti lämmennyt.

Kotona parkkipaikalla oli traktori puskemassa lumia ja ajattelin kaapata elukan kainaloon sekä kipaista kuskin perään...että lykkisi lumia nokan edestä pitemmälle...jottai perä töröttäisi niin pitkällä.
Loikkasin ovesta Miina kainalossa.
Molemmat jalat menivät alta ja lensin selälleni vasten auton kynnystä.
Peilijäätä.
Silmissä pimeni, ilma pakeni keuhkoista...näin tähtiä...sattui julmetusti....mutta traktorin perään säntäsin, siirsin auton pois ruudusta ja takaisin ruutuun, kun lumet oli puskettu edestä.
Keräsin tavarakassit autosta jo köpöttelin varovasti kotiovelle.

Sitten menivät voimat.
Laahauduin toiseen kerrokseen. En tiedä, miten sain ulkovaatteet päältä ja mentyä makuulle.
Ajattelin. että varmaan on kohta toinen kylki mustana.
Iltapäivällä tuli huono olo ja pääkipu.
Miniä toimiti lääkäriin. Jotain äksyjä kipulääkkeitä määräsi.
Mies haki seuraavana aamuna apteekista
Veera vei röntgeniin. (En olisi mennyt!)
Torstaina lääkäri soitti, että kylkiluu murtunut.
Lääkkeistä tuli äklö olo...lopetin.

Vaan miten tulikaan huono omatunto, kun en äitiä päässyt katsomaan ja torstaina kotiin hakemaan...
Merja haki ja toimitti hänet kotiin.
Oli syntymäpäiväni...65 vuotta.
Veera oli taas kerran leiponut herkkukakut ja tuli tänne kaiken valmiiksi tekemään.
Veljen kokkipoika toi limelohta.
Omia lapsia perheineen tuli käymään...ja sankari oli kivulloinen sekä väsynyt.

Perjantai aamulla soitin äidille...kolmiolääkkeen olin joutunut ottamaan...
Äiti vaikutti niin sairaalta, että lähdin Miinan kanssa katsomaan.
Taas piti soittaa ambulanssi...äiti vietiin takaisin Hyrylään.
Tuntuu niin surulliselta katsella elämän pikkuhiljaa hiipumista...vieläkö voimat palautuvat?
Ja ajatukset kiusaavat...teinkö oikein, kun vastoin äidin tahtoa soitin ambulanssin.

Summasummarum...
Kipuviikko...syvään hengittäessä sattuu ja joku napsuu kyljessä...mutta ei mustelmaa???äiti taas sairaalassa...
Yksi virstanpylväs ohitettu...

Uunista leijuu taas kerran hivelevät tuoksut.
Laitoin savipadan pohjalle ohuina suikaleina kaksi sipulia, viisi litistettyä valkosipulin kynttä, muutaman laakerinlehden, mauste- ja mustapippureita, ripauksen tsiliä, rosmariinin oksan, timjamia...
Ja 750g sakasahirhipaloja, suppilovahveroita, 300g possun kylkisiivuja, atlantin merisuolaa...
Pullollisen olutta.
Ensin pinta ruskeaksi 250 asteessa, sitten folio ja kansi päälle ja hautumaan 125 asteeseen useammaksi tunniksi.
Lanttutikkuja ja pottuvoita, puolukkasurvosta kanssaan illalla syödään...
Kunhan sairaalakeikka on tehty.
Kakkuakin on vielä äidille vietäväksi.
................................
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31-32 (KR33/38)

Satumaa

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...laulun sanoin...vaikka kesälaulu onkin!
Kolmen kilometrin lenkin tein reppuvauvan kanssa.
Nyt Miina jo kököttää repussa, pää ulkona vetuketjun aukosta. Eilen sama homma...
Lumella se otta muutaman askeleen...ja istahtaa paikalleen...eikä yhtään älyä vielä, jotta tarpeitaanko hankeen?

Kuinka ihastuttavan valkoista korallihuurrutusta onkaan puitten oksilla...ja nuoret kuuset patsastelevat raskaissa nutuissaan...
Tulee mieleen lapsuusajan maisemapiirrokset.
Pitäisikö maalailu ja piirtäminen henkiinherättää?

Taivaskin näytti sineään lumipilvien raoista...ja vaalean punainen auringon kehrä ruenusti pilviä...
Satumaa...ihmeellinen, puhdas, hiljainen ja tyyni.
Moneen vuoteen ei ole ollut vastaavaa.

Aamulla laitoin taas kokkelia munasta, keltuaisesta, löräyksestä kermaa ja voiklimpistä
Kahviin kunnon tujaus kermaa ja lehtileivän päälle höylävoita sekä ohut valkosipulikermajuuston siivu.
Karppisivujen Kultakalalaskuriin http://karppaus.info/kultakalat/runttasin pöperöt ja rasvaa kertyikin jo kunnioitettavat 45g.
(Koko päivän makrojakautuma: energiasta 79% rasvaa, 12 proteiinia ja 9 hiilihydraattia! )

Äsken huomasin kellon olevan yli kaksi enkä ollut yhtään lounasta ehtinyt kaipailla.
Voi rulettaa...pitää nälän poissa.

Lounaaksi laitoin kuppiin turkkilaista jugurttia vajaan desin, kermaa vähän tuhdintamaan ja lusikallisen omatekemää hilloketta (kaupan luomumansikkahilloa ja pakaste punaherukoita sosemyllyn läpi...siemenet siten pois paseerattu.)
Mukillinen kermakahvia ja vettä iso lasillinen.

Päivällispöperö tuoksujaan leyhyttelee uunista.
Kilo kaalia suikaleina, 400g sikanautaa, 100g possun kylkisiivuja, luomulaardia iso köntti, 2 sipulia, valkosipulia, valkoviintä, tsiliä, suppilovahverojauhoa, maustepippuria, meiramia, timjamia...
Ensin pannussa, sitten uunivuokaan. Päälle höylävoita ja kermaa.
Nesteenä kinkunlientä.
Ja puolukkasurvoksen kanssa nautitaan...tarpeen mukaan voilisällä.
(Huomiseksi otin pakasteesta luomuoskarin munuaisen sulamaan.)

Sattui siinä lievä haaverikin...rasva kun alkoi pannussa tiristä, niin tuli kiire saada sipuli paloiksi.
Laitoin sipulin lekkuulaudalle ja painoin terävän veitsen keskelle, jottas halkaisen...
Vasen käsi veitsen päällä vetäsin ja painoin rivakasti... teräpuoli kämmentä vasten.
Kyllä osasi kirpaista. Onneksi sormukset auttoivat ja vain kahden sormen juuri aukesi...

Nyt en voi luonnonvalkoisia mennäkään ompelemaan.
Pitää mustat colleget ottaa käsittelyyn.
..............................................

Päivän Sana:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:2 (KR33/38) Niinpä...Jumalan tahto ei muutu maailmanmenon mukaan, ei uusien virtausten, ei humanismin.

Sana on muutumaton ja ikuinen...kestävä perusta...ainoa, joka voi uudistaa mielen ja ajatukset.

Siitä kiitän...Kalliostani.

Miina, kaksi kuukautta ja kaksi kiloa

KassiAlma


Kukkulan kuningatar...sohvan selkänojan valloittaja!



Matolle maastoutuneena




...ja maastoutuneena sohvan selkänojaan...

Lunta on...ja pakkasta

Lunta on...ja pakkasta.
Kunnon talvi-ilma...kuten kuuluukin olla näillä leveysasteilla...tähän vuodenaikaan.
Keittiön ikkunan läpi otin kuvan...kun valo niin mukavasti latvuksia koristaa.

Miina-koira haettiin loppiaisena.
Mies kävi lapion kanssa matkailuauton vieruspaikan lumikasan kimppuun...tosin kuskinpuolimmaisen oven kohdalta....ja laittoi piuhoihin...sisälämmittimineen.

Yön nukuin huonosti...elukan hakukuumetta.
Myöhiäisen jälkeen sitten lähdettiin....
Starttasin...ei mitään muuta kuin nakutusta.
Suzuki oli ihan kylmillään, mutta starttasi ensi yrittämällä!

Perillä kaksi aikuista tipsua ja neljä pentua...yksi oli haettu jo.
Siellä ne pennut kellittelivät keittiön matolla...yksikin pikku-uros selällään...hanskat levällään.
Kahvit juotiin....sijoitussopimus allekirjoitettiin ja suunnattiin kotiin.

Miina nukkui koko matkan turkin liepeen alla sylissä.
Kotimatka oli menometkaa paljon joutuisampi .
Äidille käytiin Jokelassa kotimatkalla Miinaa näyttämässä...
"Ompas se ruma...mutta hellyttävä...Et oo edeltäjäs veronen...Juju oli niin nätti"
Siinä Miinalle evästystä...pikkuröllille!

Kotona ensin kierrettiin paikat ja sitten Miina alkoi nuuskimistutkimuksen.
Erityisen tarkan setvimsen sai Jujun lattiatyyny, nahka-aplikointeineen.

Yöksi laitoin makuukopan sänkyni viereen...ja jouduin kättä pitämään Miinan pään päällä yökauden...se kun välillä itkeä pirautti.
Joten toinen nukkumaton yö ja eilinen päivä vähän kuin pumpulissa olisi kävellyt.

Autoliittoon soitin ja hinausauto tuli käynnistämään matlkailuautoa...ei pihasdustakaan.
Joutuivat hakemaan isomman auton jonka lavalle se kiskottiin ja vietiin huoltoon Kellokoskelle.
Mitä lie talvihyyhmää...kun viimeksi olin sillä ajanut ennen joulua.

Viime yön Miina nukkuikin jo kokonaan...
Aamulla takajaloillaan seisten etukäpälät vasten sängyn reunaa alkoi herätellä....kellon jo soitua.
Nyt opetellaan yhteiseloa...ikää neidillä on tänään kaksi kuukautta ja painoa kaksi kiloa.
On se vaan niin soma...mustanaama...ruskeat renkaat silmien ympärillä ja kolme valkoista varvassukkaa...yhdessä pelkkä kärki.

Ompeluhommiin...luonnonvalkoista oloasua kotimaisesta collegekankaasta olen tekemässä...lakanapitsein!

.........................................................

Päivän Sana:

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Sananl. 3:5 (KR33/38)

Toiseksi vaikein noudatettava...

Vaikein on "älkää mistään murehtiko"...fil.4

Jääkukkia

Vuosi on vaihtunut...pitää oppia kirjoittamaan vuosiluku 2010!
Kipakat pakkaset, valkoiset hanget, oikea talven tuntu...pitkästä aikaa!
Ikkunasta, lämpimästä, sisältä katsellen, kaikki kohdallaan!
Ja Ukko on päässyt nauttimaan stigasta sekä luistelusta..nyt jo sujuvasti luistelee ominnokkineen...viime talvena potkukelkan kanssa.
Urhoollinen, reipas pieni Ukko.

Viime viikolla olin sisäolentona, laiskuuttani, tiistaista perjantaihin.
Autollakaan ei olisi päässyt mihinkään...parkkipaikka kun aurattiin vasta ?torstaina.
Ulkoiluttaja vielä puuttuu...loppiaisena pitäisi lähteä noutokeikalle...pientä Miina-koiraa hakemaan!


Hiljaiseloa.
Ida on lasten kanssa Veeralla...Tulivat tänne uudenvuoden päivänä ja tänään palaavat.
Jäivät Ukon kolmivuotissynttäreiltä Jokelaan.

Ukkoa juhlittiin mallikkaasti...pientä Leijonakuningasta...viitta ja kruunu Juuso-enon lahjana!
Kakku oli herkullinen, upean näköinen...ja Ukon toiveet täyttävä...hän kun tahtoi kakkunsa koristeeksi moottoripyörän ja hämähäkin...
Päivän tunnussanakin on Ukolle omiaan...vaikkakin päivän myöhässä:
Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy.
3. Joh. 1:2 (KR33/38)

Elias-kirjasta ostettiin Ukolle toinen superkirja-DVD, joulupukki toi yhden.
Pitää koko sarja kerätä...pienille.

Nyt hiljaisuus huokuu seinistä...haisukynttilät valaisevat....vielä hetken. Idan tultua pitää haisulit sammuttaa...

Huomenna tulee vävy Fiskarista perhettään hakemaan.
Miehellä on lomaviikko.
Kuinka helpottavalta tuntuukaan nyt olla kotona eikä talsimassa Tallinnassa.
Ohjelmaa on ollut riittämiin jouluineen uusinevuosineen ilman Tallinnan reissuakin.
Sitten mennään, kun alkaa aktiviteetittomuus rasittaa.

Ruuan laittoon pitää kohta...nyt vielä hetki luppoaikaa.
Laitoin sisäfilepihveihin vähän soijaa marinadiksi...kippoon vetäytymään.
Porkkanat pilkoin sentin siivuiksi, lirautin joukkoon tipan hunajaa, timjamia röpöttelin pintaan ja voita pannuun...
Siinä tekeytyvät.
Mies teki ranskalaispottuhärvelillä rosamundatikkuja.
Ne paistan laardin ja kookosrasvan sotketuksessa...paprikapulverilla, valkosipulilla ja atlantin merisuolalla kruunaan.
Lihan paistan sitten, kun pöytä on katettu ja muu ruoka valmiina....meillä kun tykätään medium (tai lähempänä raakaa) pihveistä.
Lopuksi mustapippuria pintaan.
Soosia ei ole tikkuperunoiden ja voissa kypsytettyje porkkanoiden lisänä...olisi turhaketta....
Puolukkasurvosta, etikkakurkkuja ja punaista paprikaa...

Ja Neiti Marplea...johonkin aikaan...jos pystyy rauhottumaan katsomaan.

.....................................