Joulullisia

Välipäivien löhöä vietän.
Kiireet ovat takana...kirjoja lueskelen.
Jan Karonin Pappilasarjan viimeinen meneillään.
En saa oikein otetta siihen...nimet ja henkilöt karkaavat.
Siitä siirryn hurjempiin Larssoneihin.

Vuoden viimeinen luuliemi muhii seitsemän litran kattilassa jo toista päivää.
(Pakasteeseen laitan aina kaikki lihoista jäävät luut...nyt savukalkkunan puolikkaan raato lisänä...
juuriselleriä, lipstikkaa, sipulia, pippureita, etikkaa etc...muutama kamaran pala...)
Siivilöinti- ja purkitushommia illalla!

Joulun alla kipaistiin vielä Tukholmassa sisaren ja miehensä kanssa.
Buffet-syöminen on uuvuttavaa....vaikka kuinka vähän yrittäisi ottaa, aina tulee liikaa.

Tukholmassa sää oli lumisen kirpakan pureva.
Onneksi sonnustauduin kuvan kelsiturkkiin...siinä ei vilu yllätä.
Vanhassa kaupungissa kävimme joulutorilla...konjakkicheddaria ostin joulupöytään.
Ja kellariravintolassa starkvin- glögillä!

Jouluaaton vietimme Jalmarilla...yhdeksän aikuisen ja neljän lapsen voimin.
Herkutellen.
Juustotarjotin sivupöydällä jo päivällä vauhtia antamaan...
Sauna...
Ja jossain välissä puuro sekahedelmäkeittoineen.
Sitten runsas kalapöytä.
Laatikot, rosollit, kinkut, piirakat ja karjalanpaistit.
Jalmari piti joulupöytäpuheen.

Lasten ilosta mieli virkistyi.
Punanuttupukki toimitti runsaitten  lahjojen jakamisen....

Herramme Jeesus, vapahtajamme....
Sinun juhlasi!

Joulukuun puolivälissä Miinakoira muutti takaisin emonsa ja veljensä luokse.
Pitkään mietin ratkaisua.
En jaksanut siitä huolehtia mielestäni tarpeeksi hyvin.
Varsinkin iltamyöhällä ulos lähteminen pakkaseen alkoi rassata.
Nyt on helpottunut ja toisaalta hyvinkin haikea mieli.
Sisäolentona nyt muutaman päivän vietän.

Maanantaina oli vielä Miehellä vapaapäivä.
Fiskariin veimme  myöhäpukkilahjoja.
Mumman sydäntä lämmitti taas nähdä suloisia lapsenlapsia....rakkaita.
Oikeassa joulumiljöössä.
Illassa sinertyvien  hankien keskellä.
Hirsitalossa!

Uudenvuoden aaton haluan viettää kotona Miehen kanssa kahdestaan.
Ei tarvitse lähteä eikä tulla.
Entrecoota laitan ruuaksi...ja tikkuperunoita...jotain salaatintekelettä ja ehkä haluumijuustoa.
Tattimuhennosta!
Kuplivaa...

Muutoksia elämään on tulossa...mietityttää.
Asunto on myytävänä.
http://kuluttaja.etuovi.com/kohde/41265
Nuppulinnaan Jalmarin naapuriin mielimme....jos Herra suo.
Sieltä on hyvä Miehen eläkkeelle jäätyä suunnata osaksi vuotta etelään.

Ensi viikolla aloitan liemipaaston, mikäli Herra siihen voimia antaa.
Uutta suuntaa kyselen...perheen puolesta rukoilen.
Jumalan tahtoa etsin.
Hiljalleen kuuntelen....

Siunattua loppuvuotta...ja alkavaa vuotta 2011 toivottelen.
......................

Päivän Sana

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 8:11 (KR33/38)

Talvipäivää

Luonto on valkovaipassaan...pakkasta kolmisen astetta...
Valoa ei taivaalta oikein näy...harmahtavaa....raskasoloista.
Kaunista!

Mies on työmatkalla.
Eilen illalla palelin nukkumaan mennessä vaikka höyhenpeitto olevinaan on lämmin...kuten myös tempur-patjat.
Vaan ei kyllä ilman Miestä tarkene!
Tarpeellinen on....kaikkinensa!

Joulutähtiä olen ostellut.
Niitä laittelen ryhmiin....joulunalusaikaa koristamaan.
Punaisia!

Vielä pitää nukenvaatteita väkertää.
Kun jotain aloitan, en siitä helpolla eroon pääse.
Aina tulee mieleen uusia toteutettavia luomuksia.
Inspiraatiota hyödynnettävä.

Äiti oli toissapäivänä sytyttänyt tulipalon parvekkeelle.
Eilen aamulla kun soitin, kertoi laittaneensa parvekkeen muovipöydälle muovialustalle kynttilöitä palamaan.
Sitten oli mennyt keittiöön....kaappeja siivoamaan...ja unohtanut koko kynttilät.
Sitten oli hätkähtänyt savun hajua.
Olohuone oli puoleern väliin savussa ja lasitettu parveke kauttaaltaan...ja vielä liekeissä.
Muovipöytä oli palanut reunojaan myöten, matolle valunut palavaa muovia....
Hätäpäissään äiti oli ryhtynyt kastelukannun vesitipalla sammutustöihin...
Lopulta sai palon aisoihin...eikä mieleenkään tullut soittaa apua!
Kyllä säikähdin...sydän hakkasi ja kädet tärisivät.
Ja äiti oli niin hätäännyksissään ettei edes huoltomiehen puhelinnumerosta saanut tolkkua...saati 112 olisi mieleen tullut.
Soitin kotipalveluun ja sieltä järjestettiin apuja parvekkeen siivoamiseen.
En vie enää kynttilöitä!
Onneksi ei mitään äidille tapahtunut....muovikaasuista huolimatta!
Kiitos Herralle.
Ja suojelusenkeleille.

Jalmarin Rare Exports- elokuva oli tehnyt viime viikonloppuna tämän vuoden katsojamäärä ennätyksen...miltei 60 000 katsojaa.
Olkoon siunattu...

........................................
Päivän Sana:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Joh. 15:16 (KR33/38)

Talvipäivää

Pitkään viikonloppuun

Puuterilumi verhoaa tienoon, pimenee.

Kiire jäi kauppareissulle.
Monenlaista suorittamista ja muistamista.

Toistamiseen olen unohtanut osan äidille vietävistä tarpeellisuuksista.
Miten se voikin niin paljon tarvita...ja minne laittaa kaikki...kenelle syöttää ja väkertää kaikenlaista?
Kuitenkin koitan kuuliaisesti toimittaa...turhiltakin tuntuvat asiat.
Jospa kuitenkin ovat äidille tärkeitä....tiedä niistä.

Matkailuauto toistamiseen matkasi Kellokoskelle.
Ei siitä ihan prinsessaa tullut vaikka uuden akun ja starttimoottorin saikin.
Siinä alkoi olla skitsofreenisia piirteitä.
Joskus ärhäkästi starttasi...sitten taas ei....
Nakutteli vaan.
Nyt on puhtia pöntössä!

Keskiviikkona oli Jalmarin Rare Exportin kutsuvieras näytäntö.
Punaista mattoa pitkin talsittiin Tennispalatsiin.
Sali täyttyi ääriään myöten ja toinen sali jouduttiin ottamaan käyttöön.
Pelotti ennakkoon, uskallanko silmät auki koko elokuvan katsoa...lyhytfilmeissä kun oli niin verisiä kohtauksia.
Mutta hyvin meni.
Intensiteetti säilyi koko ajan, musiikki oli mahtavaa, samoin maisemat.
Ja tyttärenpoika Onni mainiosti esitti itseään nuorempaa Pietaria.
Mitään ei tarvinnut selitellä....tarina eteni jännittävien vaiheitten kautta onnelliseen loppuun!

Ylpeänä saan pistää kädet ristiin ja kiittää lasteni lahjoista.
Siunaus on läsnä....kaiken vaikean jälkeen!
Upea teos kaikkineen.

Nukenvaate projekti vielä jatkuu vaikka luulin siitä joulukuun alkuun selviäväni.
Ruuatkin olleet vähän sieltä tännepäin....kun kaikkea muuta mielessä koko ajan.
Nyt laitoin luomuoskarin ulkofilepalan maustumaan huomiseksi.
Saadaan itsenäisyyspäivänäkin sitä syödä.
Tattisoosia teen...ja pottuvoita.
Puolukkasurvosta ja punajuuria.

Kolme joulutähteä laitoin kupariastiaan, kynttilöitä viereen.
Lauantaiehtoon viettoon hiljalleen laskeudutaan.
Mies lopetti imuroinnin, minä puhelimessa turisemisen.
Mieli on tyyni...kiitollinen.
Psalmin yksi mukaan hiljaisesti siunaan koko perhekuntaa.
Jumala on niin hyvä ja armollinen.
..............................................

Päivän Sana

"Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Joh. 4:23-24 (KR33/38)

Rukoilla Jumalan sanan mukaan...totuudessa...
Jumalan tahtoa etsien...
Sillä jos me  rukoilemme jumalan tahdon mukaan....niin meillä on se mitä olemme anoneet!