Joulullisia

Välipäivien löhöä vietän.
Kiireet ovat takana...kirjoja lueskelen.
Jan Karonin Pappilasarjan viimeinen meneillään.
En saa oikein otetta siihen...nimet ja henkilöt karkaavat.
Siitä siirryn hurjempiin Larssoneihin.

Vuoden viimeinen luuliemi muhii seitsemän litran kattilassa jo toista päivää.
(Pakasteeseen laitan aina kaikki lihoista jäävät luut...nyt savukalkkunan puolikkaan raato lisänä...
juuriselleriä, lipstikkaa, sipulia, pippureita, etikkaa etc...muutama kamaran pala...)
Siivilöinti- ja purkitushommia illalla!

Joulun alla kipaistiin vielä Tukholmassa sisaren ja miehensä kanssa.
Buffet-syöminen on uuvuttavaa....vaikka kuinka vähän yrittäisi ottaa, aina tulee liikaa.

Tukholmassa sää oli lumisen kirpakan pureva.
Onneksi sonnustauduin kuvan kelsiturkkiin...siinä ei vilu yllätä.
Vanhassa kaupungissa kävimme joulutorilla...konjakkicheddaria ostin joulupöytään.
Ja kellariravintolassa starkvin- glögillä!

Jouluaaton vietimme Jalmarilla...yhdeksän aikuisen ja neljän lapsen voimin.
Herkutellen.
Juustotarjotin sivupöydällä jo päivällä vauhtia antamaan...
Sauna...
Ja jossain välissä puuro sekahedelmäkeittoineen.
Sitten runsas kalapöytä.
Laatikot, rosollit, kinkut, piirakat ja karjalanpaistit.
Jalmari piti joulupöytäpuheen.

Lasten ilosta mieli virkistyi.
Punanuttupukki toimitti runsaitten  lahjojen jakamisen....

Herramme Jeesus, vapahtajamme....
Sinun juhlasi!

Joulukuun puolivälissä Miinakoira muutti takaisin emonsa ja veljensä luokse.
Pitkään mietin ratkaisua.
En jaksanut siitä huolehtia mielestäni tarpeeksi hyvin.
Varsinkin iltamyöhällä ulos lähteminen pakkaseen alkoi rassata.
Nyt on helpottunut ja toisaalta hyvinkin haikea mieli.
Sisäolentona nyt muutaman päivän vietän.

Maanantaina oli vielä Miehellä vapaapäivä.
Fiskariin veimme  myöhäpukkilahjoja.
Mumman sydäntä lämmitti taas nähdä suloisia lapsenlapsia....rakkaita.
Oikeassa joulumiljöössä.
Illassa sinertyvien  hankien keskellä.
Hirsitalossa!

Uudenvuoden aaton haluan viettää kotona Miehen kanssa kahdestaan.
Ei tarvitse lähteä eikä tulla.
Entrecoota laitan ruuaksi...ja tikkuperunoita...jotain salaatintekelettä ja ehkä haluumijuustoa.
Tattimuhennosta!
Kuplivaa...

Muutoksia elämään on tulossa...mietityttää.
Asunto on myytävänä.
http://kuluttaja.etuovi.com/kohde/41265
Nuppulinnaan Jalmarin naapuriin mielimme....jos Herra suo.
Sieltä on hyvä Miehen eläkkeelle jäätyä suunnata osaksi vuotta etelään.

Ensi viikolla aloitan liemipaaston, mikäli Herra siihen voimia antaa.
Uutta suuntaa kyselen...perheen puolesta rukoilen.
Jumalan tahtoa etsin.
Hiljalleen kuuntelen....

Siunattua loppuvuotta...ja alkavaa vuotta 2011 toivottelen.
......................

Päivän Sana

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 8:11 (KR33/38)

Talvipäivää

Luonto on valkovaipassaan...pakkasta kolmisen astetta...
Valoa ei taivaalta oikein näy...harmahtavaa....raskasoloista.
Kaunista!

Mies on työmatkalla.
Eilen illalla palelin nukkumaan mennessä vaikka höyhenpeitto olevinaan on lämmin...kuten myös tempur-patjat.
Vaan ei kyllä ilman Miestä tarkene!
Tarpeellinen on....kaikkinensa!

Joulutähtiä olen ostellut.
Niitä laittelen ryhmiin....joulunalusaikaa koristamaan.
Punaisia!

Vielä pitää nukenvaatteita väkertää.
Kun jotain aloitan, en siitä helpolla eroon pääse.
Aina tulee mieleen uusia toteutettavia luomuksia.
Inspiraatiota hyödynnettävä.

Äiti oli toissapäivänä sytyttänyt tulipalon parvekkeelle.
Eilen aamulla kun soitin, kertoi laittaneensa parvekkeen muovipöydälle muovialustalle kynttilöitä palamaan.
Sitten oli mennyt keittiöön....kaappeja siivoamaan...ja unohtanut koko kynttilät.
Sitten oli hätkähtänyt savun hajua.
Olohuone oli puoleern väliin savussa ja lasitettu parveke kauttaaltaan...ja vielä liekeissä.
Muovipöytä oli palanut reunojaan myöten, matolle valunut palavaa muovia....
Hätäpäissään äiti oli ryhtynyt kastelukannun vesitipalla sammutustöihin...
Lopulta sai palon aisoihin...eikä mieleenkään tullut soittaa apua!
Kyllä säikähdin...sydän hakkasi ja kädet tärisivät.
Ja äiti oli niin hätäännyksissään ettei edes huoltomiehen puhelinnumerosta saanut tolkkua...saati 112 olisi mieleen tullut.
Soitin kotipalveluun ja sieltä järjestettiin apuja parvekkeen siivoamiseen.
En vie enää kynttilöitä!
Onneksi ei mitään äidille tapahtunut....muovikaasuista huolimatta!
Kiitos Herralle.
Ja suojelusenkeleille.

Jalmarin Rare Exports- elokuva oli tehnyt viime viikonloppuna tämän vuoden katsojamäärä ennätyksen...miltei 60 000 katsojaa.
Olkoon siunattu...

........................................
Päivän Sana:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Joh. 15:16 (KR33/38)

Talvipäivää

Pitkään viikonloppuun

Puuterilumi verhoaa tienoon, pimenee.

Kiire jäi kauppareissulle.
Monenlaista suorittamista ja muistamista.

Toistamiseen olen unohtanut osan äidille vietävistä tarpeellisuuksista.
Miten se voikin niin paljon tarvita...ja minne laittaa kaikki...kenelle syöttää ja väkertää kaikenlaista?
Kuitenkin koitan kuuliaisesti toimittaa...turhiltakin tuntuvat asiat.
Jospa kuitenkin ovat äidille tärkeitä....tiedä niistä.

Matkailuauto toistamiseen matkasi Kellokoskelle.
Ei siitä ihan prinsessaa tullut vaikka uuden akun ja starttimoottorin saikin.
Siinä alkoi olla skitsofreenisia piirteitä.
Joskus ärhäkästi starttasi...sitten taas ei....
Nakutteli vaan.
Nyt on puhtia pöntössä!

Keskiviikkona oli Jalmarin Rare Exportin kutsuvieras näytäntö.
Punaista mattoa pitkin talsittiin Tennispalatsiin.
Sali täyttyi ääriään myöten ja toinen sali jouduttiin ottamaan käyttöön.
Pelotti ennakkoon, uskallanko silmät auki koko elokuvan katsoa...lyhytfilmeissä kun oli niin verisiä kohtauksia.
Mutta hyvin meni.
Intensiteetti säilyi koko ajan, musiikki oli mahtavaa, samoin maisemat.
Ja tyttärenpoika Onni mainiosti esitti itseään nuorempaa Pietaria.
Mitään ei tarvinnut selitellä....tarina eteni jännittävien vaiheitten kautta onnelliseen loppuun!

Ylpeänä saan pistää kädet ristiin ja kiittää lasteni lahjoista.
Siunaus on läsnä....kaiken vaikean jälkeen!
Upea teos kaikkineen.

Nukenvaate projekti vielä jatkuu vaikka luulin siitä joulukuun alkuun selviäväni.
Ruuatkin olleet vähän sieltä tännepäin....kun kaikkea muuta mielessä koko ajan.
Nyt laitoin luomuoskarin ulkofilepalan maustumaan huomiseksi.
Saadaan itsenäisyyspäivänäkin sitä syödä.
Tattisoosia teen...ja pottuvoita.
Puolukkasurvosta ja punajuuria.

Kolme joulutähteä laitoin kupariastiaan, kynttilöitä viereen.
Lauantaiehtoon viettoon hiljalleen laskeudutaan.
Mies lopetti imuroinnin, minä puhelimessa turisemisen.
Mieli on tyyni...kiitollinen.
Psalmin yksi mukaan hiljaisesti siunaan koko perhekuntaa.
Jumala on niin hyvä ja armollinen.
..............................................

Päivän Sana

"Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Joh. 4:23-24 (KR33/38)

Rukoilla Jumalan sanan mukaan...totuudessa...
Jumalan tahtoa etsien...
Sillä jos me  rukoilemme jumalan tahdon mukaan....niin meillä on se mitä olemme anoneet!

Adventin aikaan

Adventin aikaan pikkuhiljaa laskeutuu maa!

Marraskuun ennätyspakkaset ulkona raikastuttavat lumista, kimaltelevaa maisemaa.
Aamulenkille laitoin kelsiturkin ja taapersin vain puolituntia...
Miina innoissaan loikki lumihangessa kuono valkoisena...

Tiistaina piti lähteä hakemaan uutta kuulolaitetta, entinen kun Kreetalla teki tenän.
Mieskin jo alkoi hermostua, kun joka asiaan piti kysyä, että "mitä"?
Sanoi puhuvansa asiansa sitten, kun kuulen taas jotain.
Muistaakohan?

Niinpä autolle läksin ja starttasin.
Kuului vaan naksnaks...ei muuta.
Taksin soitin ja ajoissa ehdin.

Uusi pieni kuulolaite häviää korvan uumeniin...vanha oli kuulemma jo museomalli.
Nyt on maailma ääntä pullollaan...
En tiedä, kumpi olotila on parempi.
Kellokin kolistelee seinällä.
Astiat pitävät kilinää ja kolinaa konetta tyhjentäessä.
Ompelukoneet ronksuttavat...vaikka öljyämisestä pidän huolen!

Kotiin tultua soitin hinausauton...ensin antamaan virtaa, josko tokenisi.
Ei mitään elettäkään käyntiin lähdöstä
Niinpä sitten matkailuauto matkasi hinausauton lavalla Kellokoskelle...ei ihan prinsessoimaan vaan muuten vaan ladattavaksi.
Äsken soitti korjaaja ja sanoi starttimoottorin simahtaneen.

Nukenvaatteita olen edelleen ommellut.
On niissä isompi tekeminen kun ihmisten vaatteissa.
Opettelu.
Pieniin mutkiin, ohuisiin saumanvaroihin, helposti puettaviin luomuksiin.
Innostuuhan niistä...näpertämisistä.

Ensi viikolla on Jalmarin elokuvan kutsuvierasnäytäntö.
Jännittää vähän...ja hirvittääkin....että uskallanko pitää silmät auki koko ajan.

Sunnuntaina lauletaan hoosiannaa...
Taianomainen joulun odotus valtaa sydämet.
Pimeintä vuodenaikaa valaisevat kotona haisukynttilät...ja keittiön pöydällä nippu hiljalleen avautuvia keltaruusuja!
Lapset ovat tohkeissaan.
Ukko ja Elsakin täällä käydessään vahtivat, josko tontut vilahtaisivat ikkunan takana.
Pikkujoulukinkku odottaa jääkaapissa..Yöksi laitan uuniin....aamubrunssia varten.

Aamulla Veera tulee perheineen brunssille.
Aamutuimaan ensin tortut paistavat, lämpimäisten kanssa tulevat, rakkaat!
.................................................
Päivän Sana:
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Joh. 1:12 (KR33/38)

Ja kaikenkukkuraksi tarjous on voimassa tänäänkin.
Siitä kiitän!
....................
Hallehallelujaa kuuluu kautta maan.
Laulakaamme käskystä Kuninkaan...
Pyhät ja enkelit kirkkaudessa
odottavat uutisia....
Jeesus omineen on kotiin tulossa!

Paavo lähdössä kuuntelemaan joululauluja

Paavo saa edelleen mallata Turkinsiskojaan...kuulemma Papu on toinen ja toinen Lyyli.
Taitaa Lyyli saada tämän asukokonaisuuden...takin, hatun, olkalaukun ja töppöset.
Fleece on kiva materiaali nukenvaatteisiin.

Kuvasta saa mielikuvan nuken koosta, kun lattialaatat ovat kolmenkymmentä senttisiä.
Paavo on 32 senttiä pitkä!

Paavo prinsessatakissa...olkalukkuineen

Tässä Papun takki, hattu, olkalaukku, töppöset ja housut.
Melkein päivä vierähti rustaillessa.
Isompi homma kuin ihmisten vaatteissa....piperrystä.

Kaoottinen työtila

Tältä näyttää pukin paja...kaoottiselta.
On jo semmoinen sotkukasa, etten tiedä, mistä päin alottaa siivous.
Veeraa täytyy odottaa jeesaamaan!

Paavo "armeijan harmaissa"

Paavo ja sen sisko, Turkista

Näille pukinpajassa valmistuu garderoopia!

Ristiäistauluja

Likipitäen kaikille suvun uusille vauvoille olen taulun tehnyt....ja tilauksesta ystävieni lapsille/lasten lapsille.

Nukenvaatteita

Paavo vähän nolona...tytön hepenissä.
Vaan tyttönuket ovat Fiskarissa ja Nuppulinnassa.
Paavo kyllä suostui poseeraamaan farkkumekossa, röyhelömyssyssä  ja mamelukeissa!

Taas tyttölöitä

Kyllä meni rahaa...kangaspalapusseihin ja  ja kaikenlaisiin tilpehööreihin!
Paavo taas, suu mutrullaan.

Nuket ovat silikoonia ja niillä on omat ilmeensä...
Elsalla ja Onervalla on sinisilmäiset tytöt...Ukolla Paavon kaksoisveli.

Paavon vermeet

Farkkuhaalarit, t-paita ja pipo...
Ihan Paavoa.
Nyt sen ei enää tarvitse istua ikkunalaudalla keittiössä munasillaan!

Vaaleanpunaista

Voi Paavo...
Lierihattu ja collegeasu...tosin froteeta.
Paavolle teen miehekkäämmästä kankaasta vastaavat.
Hatun lierin jatkan takaa sydvestin malliin.

Sama ilman salamaa

Haalareissa ja kypärämyssyssä

Paavo, teen sinulle fleesestä...miehekkäämmän värisestä
Tosin Juuson lempiväri pikkupoikana oli vaaleanpunainen...olisiko Paavonkin?

Takataskutkin

Paavon haalarit ehtoopuolelta.

Nuken vaatteita

Näistä startattiin!

Talven taikaa

....Ja hämyä....
Tänä päivänä!


Taas on aikaa vierähtänyt pari viikkoa.
Nuorimmainen lapsenlapsi sai nimen Eeva Inkeri.
Päivät soljuvat miltei unenomaisesti ohi...liian nopeasti?
Riitänkö kaikkeen...ehdinkö omat tavoitteet suorittaa?

Ristiäistaulun kuvakin pitäisi saada...
Unohdin kuvata ennen luovutusta.

Jalmari kiertelee maakuntaa elokuvansa tiimoilta.
Kutsuvierasnäytäntöön on enää puolitoista viikkoa.
Jännittää...ja hirvittääkin...vähän.

Oli aikoja, jolloin tunsin huonommuutta seurakunnassa, kun lapset eivät ole hengellisessä työssä.
Tuntui kuin kaikkien muiden lapset loistaisivat kirkkaina tähtinä Jumalan valtakunnassa.
Ihmiset kyselivät, että ovatko lapsemme uskossa, kun ei heitä näy kokouksissa.

Lasten ollessa pieniä kuuluimme ensimmäiseen kirkkokuntien ulkopuolelle syntyneeseen seurakuntaan.
Hiljan uskoontulon jälkeen meistä tuli seurakunnan johtotiimin jäseniä.
Meno oli hektistä...innostuneille.
Neljän, viiden lapsen kanssa rahtauduimme kokouksiin viidenkymmenen kilometrein päähän...väliin useita kertoja viikossa.
Hyvä puoli oli, että opin tutkimaan raamattua ja panemaan Jumalan sanan käytäntöön arjessa.
Huono puoli oli, että olimme menettää identiteetin perheenä.
Huono puoli oli totaalinen loppuunpalaminen ja vaikeus sitoutua enää mihinkään.
Lapset kärsivät ja muistot tuosta ajasta ovat heillä voittopuolisesti negatiivisia, ahdistavia.

Lapset tulivat uskoon pikkuhiljaa....tietoisesti valitsemmalla Jumalan lapseudun.
Veera sanoo, ettei muuta vaihtoehtoa ollut.
Kotona rukoilimme yhdessä ja opetin lapsille Jumalan salaisuuksia, Tietä, Totuutta ja Elämää.
Tänäkin päivänä.

Tänä päivänä pidän kiinni "sydämen ympärileikkauksesta Jeesukseen"...eli uskoaan ei menetä, jollei tietoisesti kiellä Jeesusta, mene takaisin toisen isän valtakuntaan.
Vanhassa liitossa ympärileikkaus oli merkki Jumalalle kuulumisesta.
Se ei koskaan hävinnyt.
Kuitennkin se oli vain esikuva uudesta, paremmasta liitosta...sydämen ympärileikkausesta.
Joka ei myöskään itsestään häviä.

Kiitän Jumalaa tänä päivänä terveistä, lahjakkaista lapsista, jotka tekevät hyvin työnsä.
Ja ihanista lastenlapsista...(yhdeksän...jotka ovat vanhuksen kruunu...hm)...ja joista vanhin jo on armeijassa...
Ja pidän kiinni siitä, että Jehova Nissi, Herra meidän lippumme, on koko perhekunnan kohtauspaikka.

.....................................
Päivän Sana:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hepr. 12:1-2 (KR33/38)