Kappas!
Onpa tullut pitkähkö paussi jutustelussa.
Saisinkohan uudelleen käyntiin?

Torrevieja on nykyään talvikotimme.
Olemme olleet täällä vuokralla vuoden 2016 tammikuulta.
Asumme kerrostalossa, parinsadan metrin päässä Locos-rannalta.
Kodissamme on kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja
oh sekä keittiö. kaksi lasitettua parveketta ja talon yhteinen kattoterassi, solarium,
jossa pyykit kuivuu parissa tunnissa.

Torrevieja sijaitsee Costa Blancalla, Espanjan itärannikolla, Alicantesta etelään.
Kaunis kaupunki on suolajärvien ja meren välissä.

Elämä soljuu väliin hitaammin, väliin aika haipakkaa.

Kokkailu on edelleen lempiharrastukseni.
Tykkään espanjalaiskauppojen (liha)tarjonnasta....ilmakuivattuine kinkkuineen,
tuorejauhelihoineen, lampaanmunuaisineen etc.

Kaikki päivittäisreissut tehdään kävellen.
Nyt syksyn aikana on tullut taaperreltua 270 km.

Parhaillaan on serkkuja Joensuusta naapurissa.
Ja siskolikka miehensä kanssa pitempää rupeemaa.

Torreviejan vapaaseurakunta- Majakkaan kuulutaan.
Rattotallissa käydään tietokilpailuissa ja kulttuuririennoissa.

Joulun aikaan piipahdetaan kotona.

Katellaan...

Ilmojen halki

 Ihana ilmalento huhtikuulla.

Serkkulikka ja minä, molemmilla oma "ohjaaja".

Kyllä oli suurenmoista kieppua ilmassa ja ihailla Alanyaa ylhäältä päin!

 

 

Nyt täällä  on kesä.

Puut ja pensaat kukoistavat monenkirjavina.

Granaattiomenaan on ilmestynyt pieniä omenanalkuja.

Kanat juksentelevat vapaan pienten poikastensa kanssa.

Turistit ovat palanneet suurin joukoin ja rantaelämä kukoistaa.

Turkoosi meri väliin tyynenä lepää, väliin tyrskyisenä paiskoo uijia.

 

Laiskana bloggaajana aion tehdä parannusta.

Pikkuhiljaa kelaan tapahtumia ikään kuin päiväkirjaan.

 

Maalis-huhtikuu oli kiireistä aikaa.

Ensin siskolikka ynnä miehensä ilahdutti meitä visiitillään. 

Sitten aikamiespoika ynnä vaimonsa tuli kahdeksi viikoksi lähihihotelliin.

Samoin serkkulikka Joensuusta, kera miehensä.

Monet nähtävyydet tuli ihasteltua, kiitos Memun.

Memu on suomea puhuva ravintoloitsija Alanyassa.

 

Ja vielä toukokuussa yhtenä sunnuntaiaamuna soi ovikello.

Emme odottanedeet vieraita ja pylllylleni meinasin lentää,

kun ovella seisoi Aikamiespoika ja vaimonsa.

Jo kolmatta kertaa tänä keväänä!

 

 

Talvisuomalaiset ovat alkaneet lähteä.

Torstaiset tietokilpailut loppuivat huhtikuulla.

Nyt luppoaikaa ennen kesäkuun alkupuolen kotiinlähtöä.

 

..................................................................................

 

Päivän Sana

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1 (KR33/38)

 

 

 

 

 

 

 

In memoriam



Äiti rakas 8.8.1923 - 28.12.2013

 

Kesällä 2013 vietimme äidin 90-vuotispäiviä.

Koko runsas sukumme oli kokoontunut juhlimaan iloista, hyväntuulista äitiä/mummoa/isomummoa ja melkein isoisomummoa.

 

Kaunis elokuinen auringonpaiste kruunasi tilaisuuden.

Pienet lapset  lauloivat "Jumalan kämmenellä".

Emme silloin tienneet, että juhlat olivat äidin viimeiset.

Tosin vähän moitiskellen tuumaili, että olisitte pitäneet hautajaiset samaan syssyyn. 

 

Syyskuussa läksimme taas Turkkiin.

 

Joulun aikaan tulimme  kuukaudeksi kotiin.

Äiti oli terveyskeskuksen  vuodeosastolla odottelemassa hoitokotipaikkaa.

Jalat eivät enää kannattaneet.

Mieli oli virkeä ja selkeä.

 

Tapaninpäivänä viimeisen kerran kävimme äitiä rutistamassa ja jouluherkkuja viemässä.

Seuraavana päivänä tyhjensimme palvelutalon asunnon.

Aamukuudelta lauantaina tuli soitto sairaalasta.

Äiti oli hiljaa nukkunut yöllä pois, lähtenyt enkeleitten matkaan kotiin.

 

Hautajaiset olivat tammikuun 11. päivä.

Tyttäremme tanssi siunaustiulaisuudessa falmencona psalmin 23 mummolle jäähyväisiksi.

 

Seppelepäinen kuva oli muistopöydällä ja sen alla teksti Jobista:

 

"Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa"

 

Niin lähti äiti taivaan kotiin.

Suru ja kaipaus jäivät.

Ja kiitollisuus siitä, että äiti pääsi Jeesuksen helmaan.

 

Reuhkan rannoilla Pohjois-Karjalassa

Heinäkuisella reissulla serkkujen luona piipahdimme.

Matkalla poikkesimme Varkaudessa Mekaanisen Musiikin museolla.
Liisa ja Jürgen Kempf ovat museon perustaneet.
Nyt sitä johtaa heidän poikansa Pavel.
Liisa on rakkain lapsuuden ystäväni, seinänaapurini ja iloisten laulujen kimppaveisaaja.
Aikanaan mökillämme Vihtijärvellä lauloimme 101 kitaralaulua- kirjat moneen kertaan...ja luimme Decameronea, tietenkin vanhemmilta salaa.
Pienen mökin vintillä nukuimme, neljä viisi lasta sulassa sovussa.
Mökin lattian alla polskahteli ahvenet. Se kun oli laajennettu vanhasta, osittain veden päälle rakennetusta rantasaunasta.
Voi sitä vapautta ja kesäistä onnea!

Iso-Reuhka

Iso-Reuhka, jonka rannalla äitini vietti lapsuutensa.

Mökki oli suurperheen kotina seitsemänkymmentä-luvulle.
Siellä olimme lapsena sekkujen jatkona.
Hirsimökissä, joka oli vähän kallellaan ja tuettu ulkoapäin hirrellä.
Tupa, jossa keskusmuuri ja hellaan päältä laitettavat puut.
Pikku kamari, enon ja tädin nukkumapaikka,
porstua, ruokahuone ja vinni.
Penkit kiinteinä kiersivät tupaa.
Niemen nokassa nökötti savuasauna.
Pärekattoineen, molemmat.
Saunassa maalattia-.

Siellä serkkuni syntyivät, joka kesä uusi serkku...lapsen mielikuvan mukaan.
Kaiken kaikkiaan kahdeksan serkkua.
Mökissä asui mummo, äidin sisko ja kaksi veljeä ja molempien vaimot sekä toisen veljen kaksi lasta.
Ja lauma lutikoita, jotka ropsahtelivat yöllä niskaan.
Juomavesi otettiin järvestä.

Myöhemmin toisen veljen perhe muutti kylille omaan mökkiin.

Reuhalla vietimme villiä ja vapaata kesää, yöt kalastellen serkkujen kanssa.
Kahdeksankin ongilla huitojaa samassa veneessä.
Enkelivartio  mukana!
Saaressa öitä viettäen, eväänä   tulikut ja suolaa.
Nuotiossa paistoime kalaa.
Teltassa nukuimme.
Kalasaaliit aamulla veimme perattavaksi, monta pesuvadillista pikku sinttejä.

Vapaus.
Huikaiseva ja onnellinen.
Kaislojen kahina veneen kyljissä, laineen liplatus, lypsyreissut veneellä järven toiselle puolelle.
Kirnuvoi, vasta paistettu ruisleipä.
Voin korvikkeena joskus laardia ja suolaa leivälle.
Keittolautanen lapsille penkillä, kolme lusikoijaa samasta kiposta.
Katolla kuivattua särkeä ja lahnaa, josta talvisin tehtiin keittoa.
Mesimarjoja, ahomansikoita, mustikoita, lakkoja.
Kerppujen tekoa elukoille talviruuaksi.
Ja kortteesta patasuteja!
Sunnuntaisin pyhäkouluun Elma-tädin johdolla.

Haikeus valtaa mielen.
Sen kaltaista vapautta nykyajan lapsilla ei taida enää olla.
Onnellinen  saan moisesta perinnöstä olla!

Mikä näissä koivuissa niin viehättää