Iso-Reuhka, jonka rannalla äitini vietti lapsuutensa.
Mökki oli suurperheen kotina seitsemänkymmentä-luvulle.
Siellä olimme lapsena sekkujen jatkona.
Hirsimökissä, joka oli vähän kallellaan ja tuettu ulkoapäin hirrellä.
Tupa, jossa keskusmuuri ja hellaan päältä laitettavat puut.
Pikku kamari, enon ja tädin nukkumapaikka,
porstua, ruokahuone ja vinni.
Penkit kiinteinä kiersivät tupaa.
Niemen nokassa nökötti savuasauna.
Pärekattoineen, molemmat.
Saunassa maalattia-.
Siellä serkkuni syntyivät, joka kesä uusi serkku...lapsen mielikuvan mukaan.
Kaiken kaikkiaan kahdeksan serkkua.
Mökissä asui mummo, äidin sisko ja kaksi veljeä ja molempien vaimot sekä toisen veljen kaksi lasta.
Ja lauma lutikoita, jotka ropsahtelivat yöllä niskaan.
Juomavesi otettiin järvestä.
Myöhemmin toisen veljen perhe muutti kylille omaan mökkiin.
Reuhalla vietimme villiä ja vapaata kesää, yöt kalastellen serkkujen kanssa.
Kahdeksankin ongilla huitojaa samassa veneessä.
Enkelivartio mukana!
Saaressa öitä viettäen, eväänä tulikut ja suolaa.
Nuotiossa paistoime kalaa.
Teltassa nukuimme.
Kalasaaliit aamulla veimme perattavaksi, monta pesuvadillista pikku sinttejä.
Vapaus.
Huikaiseva ja onnellinen.
Kaislojen kahina veneen kyljissä, laineen liplatus, lypsyreissut veneellä järven toiselle puolelle.
Kirnuvoi, vasta paistettu ruisleipä.
Voin korvikkeena joskus laardia ja suolaa leivälle.
Keittolautanen lapsille penkillä, kolme lusikoijaa samasta kiposta.
Katolla kuivattua särkeä ja lahnaa, josta talvisin tehtiin keittoa.
Mesimarjoja, ahomansikoita, mustikoita, lakkoja.
Kerppujen tekoa elukoille talviruuaksi.
Ja kortteesta patasuteja!
Sunnuntaisin pyhäkouluun Elma-tädin johdolla.
Haikeus valtaa mielen.
Sen kaltaista vapautta nykyajan lapsilla ei taida enää olla.
Onnellinen saan moisesta perinnöstä olla!
Heinäkuisella reissulla serkkujen luona piipahdimme.
