perjantai 24. helmikuuta 2012

Tääll ollaan, sano Mooses...

Aamulla taisin hiukan pitää hoppua, ettäs rannalle ajoissa.
Ennusteen mukaan tähänastisista lämpimin päivä oli tulossa.
Taivas huikaisevan sininen.
Vuoren huipulla roikkui muutama poutapilvi.

Rannalla ihan uimapukusilleen sonnustauduin.
Mies kaikki vermeet päällä ja lippalakki päässä viereisessä punkassa.
Varjossa, tuolin alla, oli +19 astetta, auringon puolella +32.

Vajaa kolme tuntia köllöttelimme aloillamme.
Tuulen puuskat vilua tuppasivat puskemaan.

Maalaistorille suuntasimme.
Kymmenen liiran seteli (nelisen euroa) ostoksia tehdessä on jo niin iso, että mummot joutuvat naapurista hakemaan vaihtorahaa.

Tuoretta, juuri "kehrättyä" halvaa ostin.
Se on ollut herkkuni jo vuodesta 1952.

Kattilassa muhii torin saaliista tehty pata:
Silputtua keräkaalia, sipulia, valkosipulia, erilaisia tsilejä ja paprikoita, tomaattia, selleriä, lehtipersiljaa, oliiviöljyn ja maalaisvoin sekotuksessa ynnä lorauksessa valkoviiniä.
Tuoksu ainakin on taivaallinen.

Uunissa puolestaan kanankoivet paikallisesti maustettuna lisäävät nälkää sulotuoksuillaan.
Näillä eväillä tulisi kotosuomessa kalliimmaksi.
Tarveaineet siellä kun maksavat moninkertaisesti.

Huomenissa suuntaamme uudelleen rannalle.
Kiitän Herra tästä arjesta, jota vuosikymmeniä haaveissani odotin.
Tässä se on nyt, arjen onni.
Kun vieä pysyisi mielessä.

.................................................
Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Matt. 23:11-12 (KR33/38)


Posted by Picasa
Posted by Picasa

Posted by Picasa

Posted by Picasa

keskiviikko 22. helmikuuta 2012


Posted by Picasa

Posted by Picasa


Kävelimme viitisen kilometriä.

Istuskelimme kotiin tullessa rannalla.
Narnialaista maisemaa ihmettelemässä.
Maailman reunalla.
Paatti siinä tököttää ja horisontissa meri sulautuu taivaaseen.

Saimme tekosyyn suklaakakun ostoon paikallisesta pasteriista.
Tuulikinpäivää.
Valkoviinilasillisen kanssa parvekkeella istuskelimme...
Ja edelleen täydellistä kiirettömyyttä ihmettelimme.
Miten tähän opin.
Että voi antaa sielun levätä ilman, että se karkaa tekemättömyyksiin, näkemättömyyksiin, kokemattomuuksiin.

Jumalalla on aikaa...kaikki aika....
Siinä käsivarsillaan saamme viivähtää...minnekään rientämättä.

Illalla laitan tacoja.
Miehelle ostin valmiita "lettuja"...itselle paistan yhden munan krepin.
Jauhelihaaa, tsilipalkoja, punaista paprikaa, sipulia, jeeraa, juustoraastetta..jogurttia...
ja kaikkea asiaan kuuluvaa.

Iranilaista tytärtä luen.

Illalla vaahtoporekylpeilemään.

Posted by Picasa

Kerrostalon pihalla

Posted by Picasa

Välimerellisissä


Posted by PicasaTäällä kukkii...
Tulppaaneita täytyy käydä kuvaamassa.

Puolitoista viikkoa vierähtänyt.
Yksi auringonotto päivä oikein rantatuoleissa.
Ostimme neljäntoista päivän lipun...aina ruksataan päivittäin.
Alennusta saimme liki puolet.

Kävelemme päivittäin kolmesta seitsemään kilometriin.
Portaat neljänteen kerrokseen yksi-kolme kertaa päivässä.
Ja paino liikunnan lisääntyessä....myös lisääntyy.
Kerrostalojen pihoilla taapertelee kanoja ja kukkoja...

Herkullista ruokaa teen täälläkin.
Maalaistorin tuoreet kasvikset...ja mansikat maksavat muro-osan kotimaisista.

Sunnuntaina olimme norjalaisessa merimieskirkossa Alanyan suomalisten kotikirkon  menoissa.
Kävelimme kotiin, n. 4km.

Eilen ostimme sänkyyn tuplatäkin ja lakanasetin...on ollut vilutusta öisin...tuplahöyhentäkkiin tottuneilla.
Illalla oli hyvä köllähtää nukkumaan.
Tarkeni.



Alanya on keväinen...puut ja kukat kukkivat, meri turkoosina läikehtii.
Eläkeläisiä pohjoiseuroopasta käveleksii hiljaksiin kaduilla ja istuskelee katukahviloissa.
Oma meno on liiankin vauhdikasta...Miehen mukaan.
Suomalaisia talvehtijoita on viitisensataa...

Kreppejä pitäisi paistaa.
Mansikoita ostin eilen...ja kermavaahtoakin jo osaan tehdä täkäläisestä vispikermasta...sauvasekottimella.

Elämä lupsakkaana ja ilman kiirettä soljuu.
Iltapäisin istumme parvekeauringossa...yli kolmenkymmenen asteen lämmössä...

.......................................................
Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
1. Kor. 10:24 (KR33/38)

Onpa siinä kakkua kerrakseen...nieltäväksi...

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Tänään välimerellisissä



















Matka tänne venähti.
Suomesta Air Berliinin kone lähti pari tuntia myöhässä ja jatkoyhteys karkasi.
Niinpä tulimme uudelleen reititettyinä Istanbulin kautta Antalyaan klo 1.10 tiistain puolella.
Taksimatka tänne Alanyaan kesti pari tuntia.
Väsytti.
Matkaa tehtiin 18h!

Asunnossa oli 15 lämpöastetta eikä makuuhuoneen lämpöpumppu käynnistynyt.
Nukuimme kylki kyljessä palellen aamu yhdeksään.

Kaikki lämpöpumput toimivat nyt...
Kuin vuorenpeikot  seinällä puhisevat ja hönkäilevät!

Nukuimme 14h viime yönä.
Eilen talsimme pari tuntia, minulla painava reppu selässä...turkkilaisittain...
Täällähän naiset kantavat kaiken.
Saatiin saalista maalaistorilta ja Miehelle sanoin, että laita vaan minun reppuuni.
Selässä ei paino tunnu.

Viime yönä oli railakas tykistökeskitys, onneksi taivaallinen...ukkosti ja salamoi.
Aamulla lämmintä ulkona 13 astetta...nyt aurinko alkaa pilkistellä.

Merta lähdemme nyt katsomaan...vieläkö aallot loiskivat ja onko upea turkoosi väri tallella.

Kotiin on ajatuksena tulla toukokuun paikkeilla.
Ukolle sanoin, että lähden kesää hakemaan ja kun tuffan kanssa tulemme, on kesä kapsäkissä


Rannalle menimme.
Aallot myräköivät vaahtopäinä.
Kyllä sielu lepäsi...meren tuoksussa ja kohinassa.
Ranta muuten autio...lukuunottamatta muutamaa kalastajaa ja tyhjää aurinkotuolia.

Atatyrkbulevardilla keskiviheriölle istutetut esikot loistivat.
Ruoho ja palmut viheriöivät...
Ei lumimyräkkää, kuten kotosuomessa...jos ei vielä järin lämmintäkään.
Hyvä näin.

...................................................
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 14:27 (KR33/38)

Rauhan toivotuksin!


Tsiliconcarne muhii padassa.
Vesiboileri hyrrää.
Poreallas odottaa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lähtöjä


Lauantaita vasten yöllä alkoi mahaan koskea, äkäisesti.
Päätä särki, kuumetta 37.5...normaali aamulämpö 36.2.
Lähtökramppi...
Samanlainen tilanne vuosi sitten, kun muutimme tänne.
Saunassa tarkeni.
Eilenkin piti riisua ja pukea   löylyssä.
Nyt mahakipu poissa, päätä tosin vielä jomottaa.
Eli päästään lähtemään.
Kiitos Herralle.

Kaikki on vielä pakkaamatta.
Mielessä kyllä pakattu jo moneen kertaan.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Tyhjiöpakkauspusseja kokeillaan.
Aamulla miniä tulee hakemaan ja vie lentokentälle.

Jeesuksellisia mietiskelin eilen...joutilaana maatessani.
Sitä kertomusta, missä aviorikoksesta tavattu nainen tuotiin Jeesuksen eteen.
Että tämmöisä tämä on tehnyt ja lain mukaan pitää kivitettämän.
Tuomio.
"Mitäs sinä sanot?"
Jeesus sanoi, että joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Istui maahan piirtelemään kepillä hiekkaan...
Hetken kuluttua Jeesus nosti katseensa ja kysyi, että missä ne ovat, sinun tuomitsijasi.
Kaikki olivat hiipineet pois.
Jeesus sanoi, etten minäkään sinua tuomitse.

Tähänhän se suvaitsevaisuusperiaatteen mukaan sitten loppuukin.
Jeesus hyväksyy kaiken, silittää päähän ja sanoo, että ok...jatka samaan malliin.
Jospa olisi ollut homo...avionrikkojan sijaan.

Jeesus ei tuominnut ihmistä...mutta tuomitsee synnin.
Mene äläkä enää syntiä tee.

Helsingin sanomissa oli spekulaatiota presidenttiparien tituleeraamisesta.
Presidentti Halonen ja tohtori Arajaärvi.
Presidentti Niinistö ja maisteri Jenni Haukio
Presidentti Haavisto ja parturikampaaja Antonio...

Vielä ei Jumalan suojeleva käsi ole siirtynyt Suomen yltä.
Varjeli pahimmalta skenaariolta  näissä vaaleissa.
Siitä kiitän.

Talven pakkasimme pois...
Nilkkapituinen kelsiturkki komeroon.
Talvikenkiin sisälestit ja komeroon.
Valopaju terassilta varastoon.
Sisäkukat naapuriin...josko muistaisi kastella.
(Muratit ovat valeistutuksessa...toukokuulla laitan terassille patoihin orvokkien kupeeseen)..


Alanyassa lämmintä tänään +20...kuulemma.
Ja kun mukaan ajatellut vaatteet ovat viileään säähän.
Täytyy vielä perata...

.................................

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.
Ef. 5:22 (KR33/38)
riisua

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Takaisin



Talvesta takaisin Välimeren rantamaisemiin...
Tämän kuun aikana.

Sitä ennen maalle valitaan presidentti.
Olen suuresti ihmetellyt, miksei kukaan enää puolusta Totuutta.
Toitotetaan suvaitsevaisuutta...kaiken hyväksymistä.
Kuitenkin Nykysuomen sanakirjan mukaan suvaitsevaisuus ei saa loukata sukupuolisiveyttä.
Kummityttökin kysyi, mitä sukupuolisiveys tarkoittaa!

Uskovana en voisi äänestää homoa.
Enkä voi ymmärtää edes koko ehdokkuutta.

Oma ehdokkaani ei päässyt toiselle kierrokselle.
Vaan äänestäessäni olin Jumalalle vastuussa siitä, ketä äänestin, en siitä, kuka pääsee toiselle kierrokselle.

Jumalan mielenmukainen voittakoon!

..............................................................

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
2. Kor. 1:20 (KR33/38)

Jumalaa pitää sanastaan huolen...
Aamen...






Posted by Picasa

Posted by Picasa

Lokaakuussa 2011 lähdimme Alanyaan.
Asunto löytyi ihmeen kaupalla...tuli ihan puun takaa.
Johdatuksen makua.
Lentoliput kourassa, avain taskussa laukkuinemme matkustimme tuntemattomaan.
Asunnosta emme olleeet nähneet edes yhtään kuvaa.
Emme liioin vuokranantajia.

Perillä odotti taksi kyltin kanssa: Rita Haevlander
Olihan se nimi sinnepäin.
Lämpötila oli +27 astetta!
 Taksi ajaa hurruutteli kaunista rantatietä kahdessa tunnissa
satakolmekymmentä kilometriä....suoraan asunnon ovelle.
Vuokranantaja oli sen tilannut, tutun kuskin.


Asunto oli uuden karhea, kaksi makuuhuonetta, olohuonekeittiö (tiski- ja pyykkikone), kylpyhuoneessa poreallas...kaksi parveketta.
Keskustan asunto, vuoret näkyvät toiselta parvekkeelta.
Rantaan vajaa kilometri.

Siellä vietimme kuukauden.
Rannalla loikoillen, toreilla ostoksilla (ihanaa maalaisvoita!), ruokaa tehden.
Vain kahdesti kävimme syömässä.
Kävelimme noin kahdeksankymmentä kilometriä sen kuukauden aikana.

Äiti sairastui ja jouduimme lähtemään kotiin suunniteltua aikaisemmin.
Kotiin oli mukava tulla ja päästä rutistamaan kaikkia suloisia lastenlapsia.

Joulut on juhlittu.
Vuosi on vaihtunut.
Lentoliput ostettu.
Uusi vuokrasopimus tehty.

Pakkasia pakoon...josko siellä alkaisi kevät tulla.
Lastenlapsille lupasin lähteä kesää hakemaan.
Sen kanssa sitten tulemme takaisin...mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan...ja äiti pysyy terveenä.
Takaisin Alanyaan.