tiistai 22. helmikuuta 2011

Huikaisevan kirkasta


...Täällä uuden kodin maisemissa...Tuulentuvassa.
...Tuulikin päivänä.



Muutto sitten oli ja meni!

Muuttoa vasten yöllä aloin rajusti oksentaa...
Neljään asti aamulla rumba jatkui.
Ja sitten "pirteänä" autoon (kahden paramaxin voimalla) pikkukuorma mukana kohti uutta kotia.
Odottelemaan varsinaisia muuttomiehiehiä.


Pakkasta oli 25 astetta.
Ovia jouduttiin pitämään auki.
Kylmää kannettiin sisään.
Kahvikeittimeen oli jäänyt kannuun tippa vettä.
Sekin oli jäätynyt kahdeksan kilometrin matkalla.

Kuume alkoi nousta.
Makasin lattialla kaksi villapaitaa, angorakalsarit, collegehousut ja turkki päällä....ja tärisin kuin horkassa.
Muutosta en paljoa tiennyt...muuta kuin että sisälämpötila laski yhdeksään asteeseen.
Sisällänikin tuntui hyytävä kylmyys, veret seisauttava.
Ja syyllisyys painoi...etten pystynyt omaa muuttoa hoitelemaan!

Muuttomiehet jäivät ruokkimatta....
Naama harmaana, huulet ja kynnet snisenä päädyin nojaamaan olohuoneen patteriin ja nukahdin siihen istualleen.

Illalla kaiken hässäkän jälkeen lämmitettiin sauna.
Ainoa paikka, missä tarkenin, oli löyly.
Siellä riisuin ja puin taas päälle.

Fleecepuku päällä menin nukkumaan iglokylmään tempursänkyyn, joka oli kuin vanerilevy....ja tyyny kuin tiiliskivi.
Lisäpatterilla ja maalämpöä isommalle säätämällä saatin jo aamuksi makuuhuoneeseen yli kaksikymmentä plusastetta.

Nyt  elämä voittaa.

Lauantaina en muistanut illalla saunassa, miten siellä oltiin edellisiltana käyty.
Ja Jalmari sanoi aamulla isälleen, että äiti oli kaamean näköinen!

Ruokaakin jo sunnuntaina saatiin.
Oman version riistakäristyksestä väsäsin uunissa.
Niin ja lauantaina Veera toi laittamansa paistovalmiin pitsan.

Romppeet pikkuhiljaa etsiytyvät paikoilleen.
Valoisaa on.

Kaikkia muuttoon osallistuneita kiitän.

Toivottavasti ei tarvitse hetimiten samaan toimeen ryhtyä...

Ainakaan talvipakkasessa.
_________________


Päivän Sana:
Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
1. Kor. 10:24 (KR33/38)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Rakennuspalikoita


Jäin miettimään lähtöjä.
Ja muuttokuormia.
Ja mikä on tarpeellista.

Jos viikkokaupalla pitää siirtää tarpeellista tarpeetonta paikasta toiseen,
niin mitä järkeä siinä on.
Mistä kaikki tavara tarttuu mukaan?

Mietin evakkoon lähtijöitä.
Hevoskärryyn tarpeellinen? ja lehmä narussa perässä kulkemaan.
Koko tuttu elämä arjen tarpeellisuuksineen piti jättää ja pelko ajoi lähtemään.
Kohti tuntematonta...syrjintää...asetteleutumista...
Oman paikan etsimistä.

Nyt tuntuisi helpottavalta vaan siirtyä uuteen, perustarpeellinen mukanaan.
Ja vaan jättää turha taakseen.
Vaan ei.
Siirrä kaikki oman elämäsi krumeluuri...tarvitset tai et.

Tuntematon on edessä.
Miten elämä mallautuu, kun oma aika vaihtuu kokoaikaiseen yhteiseen oloon...
Itsenäinen päivittäinen rutiini väistyy.
Kun se oma Rakas ei enää aamuisin porhallakaan aamusuukon ja ikkunasta vilkuttamisen myötä päiväksi pois.

Alkukesästä on 40-vuotis hääpäivä.
Ensi tapaamisestakin jo syksyllä neljäkymmentäkuusi vuotta.
Tulee mieleen se häälaulu...."Talvet ja kesät toistaan seuraa"...
Huomaamatta...

Työhuoneen yläkomerosta löytyi aarteita.
Mies sanoi, etten yhtä kaappia ole tyhjentänyt.
Kaapista löytyi Timon tekemä äitienpäiväkortti, Tiinan piirustuksia, Yrjön luntovihko....kirjenippuja...
Siellä ne olivat olleet tallessa neljä ja puoli vuotta...edellisten asukkaitten aarteet.
Rakkauskirjeineen.
Tänään kuulemma haetaan pois.

Pakkanen jatkaa killittelyään.

Soitin Kreetalle veljeni vaimolle.
Siellä ihmettelevät, kun sisällä ja ulkona on sama lämpötila.
Vaan uimassa kuitenkin voi piipahtaa päivittäin.

Kaksi yötä.
Tänään loppuja laatikkoon.
Huomenna kalusteitten purkamista...lasiovien pyyhkimistä, hyllyjen niputtamista.
Se on muutto...
.............................................................
Posted by PicasaPäivän Sana:
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Sananl. 18:21 (KR33/38)



tiistai 15. helmikuuta 2011

Pakkanen killittelee


Pakkanen killittelee aurinkoisena kuuranaamana Järvenpään maisemissa...
jotka tällä viikolla vaihtuvat Tuusulan puolelle...
maalaisempiin maisemiin.

Virallinen muuttopäivä on tämän viikon perjantai.

Kahtena viikonloppuna on jo pakettiautoilla rahdattu nyssäköitä, pahvilaatikoita ja vaatteita.
Pienellä Suzukilla olen kuskannut laatikoita etc. pitkin viikkoja.
Keittiössä on suunnilleen tavarat kaapeissa...samoin uudessa makuuhuoneen komerojärjestelmässä.
Omat kamppeet paikoillaan.

Vaikka paljon on viety, paljon on vietävää.
Miten sitä kertyykin, olevinaan niin tarpeellista.
Eikä osaa poiskaan laittaa.
Onneksi sentään uunivuokia, lakanoita ja pyyheliinoja sain jakoon.
Tyttäret ja miniät kiitettävästi huolivat.
Ja pojan tyttärelle tulevaan uuteen kotiin joitain mööpeleitäkin.
Kiitos kaikille.

Perjantai aamuna tulee kuorma-auton kokonen pakettiauto pihaan.
Isot tavarat lähtevät matkaan.
Jalmari ja Antero-vävy (aina valmis auttamaan) tulevat Miehelle kaveriksi kantamaan.
Lauantaita vasten yö sitten nukutaan jo uudessa kodissa.

Niin paljon on ollut toimitettavaa, että sydän on muljahdellut iltaisin omia aikojaan...rytmihäiriöitä.
Uuvuttavaa.

Mieli kuitenkin on niin tyytyväinen, rauhallinen.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27 (KR33/38)

Kevättä kohti, kirkkaita, lämpeneviä ilmoja jo ollaan menossa.
Vaikka nyt parahiksi pakkanen ennätyksiä laukookin.
Idakin oli aamulla Raaseporissa, hirsitalossaan, herännyt palohälyttimen pillitykseen...
Tulipalopakkasen innostamaan!

Tyhjenevissä huoneissa viipyilen...ilman haikeutta.
Neljän- ja puolen vuoden rupeama elämästä täällä on vietetty.

Nyt taas uutta kohti.
Eläkkeelle jää lopultakin, Mies, kaksi ylimäärävuotta pakertaneena.
Syksyksi jo suunnitellaan etelän lämpöön lähtöä.

Sitä ennen kuitenkin vielä kevät ja kesä uudessa miljöössä!
Ja kaksi kesäkuun ensimmäistä viikkoa Turkissa...jo tutussa, hyvässä
all inclusive- hoidossa
........................................................................................................

Posted by Picasahttp://www.iltasanomat.fi/viihde/Rare%20Exports%20puhdistaa%20p%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4/art-1288367400372.html
Jalmarikin Jussitettiin ja elokuvansa kiitettävästi pystejä kahmi.
Nyt hän on Jussi-palkittu elokuvaohjaaja!!!
Onnea!
Pöytäseurueessaan  oli kaikkiaan kahdeksan pystiä.
Antakoon Herra edelleen menestystä, kaikillle lapsilleni.
Tästä kiitän!
............................................................................................................

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pahvilaatikkoon..

Pikkuhiljaa väsyttää...jurppii...reidet kiristävät takaa.
Rapun askelmat, kaksikymmentä kahdeksan...ovat lisääntyneet miljoonalla.

Pahvilaatikoita pursuu joka paikasta.
Yölläkin niihin törmää...
Ja ulkona ilma tuoksuu pahvilaatikoilta!
Kirjalaatikkoja olohuoneen nurkka kukkuroillaan.
Työhuone kankaineen, lankarullineen...on pahvilaatikoissa.

Ja miten ihmisellä voi olla noin kamalan paljon  vaatteita...vaikka ei useimmiten ole mitään päällepantavaa??? Tietää kun tuulettaa ja pakkaa ♥


Keittiössä on käytössä neljä lautasta, kuppia, mukia...ja ruokailuvälineet...
Ynnä kattilat, joihin en vielä ole kajonnut.

Pikkuhiljaa...

..................................
Päivän Sana

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
Ps. 91:11 (KR33/38)...

Saisivat tulla pakkaamisessa ja kantamisessakin auttamaan...enkelit!