perjantai 26. marraskuuta 2010

Adventin aikaan


Adventin aikaan pikkuhiljaa laskeutuu maa!

Marraskuun ennätyspakkaset ulkona raikastuttavat lumista, kimaltelevaa maisemaa.
Aamulenkille laitoin kelsiturkin ja taapersin vain puolituntia...
Miina innoissaan loikki lumihangessa kuono valkoisena...

Tiistaina piti lähteä hakemaan uutta kuulolaitetta, entinen kun Kreetalla teki tenän.
Mieskin jo alkoi hermostua, kun joka asiaan piti kysyä, että "mitä"?
Sanoi puhuvansa asiansa sitten, kun kuulen taas jotain.
Muistaakohan?

Niinpä autolle läksin ja starttasin.
Kuului vaan naksnaks...ei muuta.
Taksin soitin ja ajoissa ehdin.

Uusi pieni kuulolaite häviää korvan uumeniin...vanha oli kuulemma jo museomalli.
Nyt on maailma ääntä pullollaan...
En tiedä, kumpi olotila on parempi.
Kellokin kolistelee seinällä.
Astiat pitävät kilinää ja kolinaa konetta tyhjentäessä.
Ompelukoneet ronksuttavat...vaikka öljyämisestä pidän huolen!

Kotiin tultua soitin hinausauton...ensin antamaan virtaa, josko tokenisi.
Ei mitään elettäkään käyntiin lähdöstä
Niinpä sitten matkailuauto matkasi hinausauton lavalla Kellokoskelle...ei ihan prinsessoimaan vaan muuten vaan ladattavaksi.
Äsken soitti korjaaja ja sanoi starttimoottorin simahtaneen.

Nukenvaatteita olen edelleen ommellut.
On niissä isompi tekeminen kun ihmisten vaatteissa.
Opettelu.
Pieniin mutkiin, ohuisiin saumanvaroihin, helposti puettaviin luomuksiin.
Innostuuhan niistä...näpertämisistä.

Ensi viikolla on Jalmarin elokuvan kutsuvierasnäytäntö.
Jännittää vähän...ja hirvittääkin....että uskallanko pitää silmät auki koko ajan.

Sunnuntaina lauletaan hoosiannaa...
Taianomainen joulun odotus valtaa sydämet.
Pimeintä vuodenaikaa valaisevat kotona haisukynttilät...ja keittiön pöydällä nippu hiljalleen avautuvia keltaruusuja!
Lapset ovat tohkeissaan.
Ukko ja Elsakin täällä käydessään vahtivat, josko tontut vilahtaisivat ikkunan takana.
Pikkujoulukinkku odottaa jääkaapissa..Yöksi laitan uuniin....aamubrunssia varten.

Aamulla Veera tulee perheineen brunssille.
Aamutuimaan ensin tortut paistavat, lämpimäisten kanssa tulevat, rakkaat!
.................................................
Päivän Sana:
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Joh. 1:12 (KR33/38)

Ja kaikenkukkuraksi tarjous on voimassa tänäänkin.
Siitä kiitän!
....................
Hallehallelujaa kuuluu kautta maan.
Laulakaamme käskystä Kuninkaan...
Pyhät ja enkelit kirkkaudessa
odottavat uutisia....
Jeesus omineen on kotiin tulossa!



Posted by Picasa

Paavo lähdössä kuuntelemaan joululauluja


Posted by Picasa
Paavo saa edelleen mallata Turkinsiskojaan...kuulemma Papu on toinen ja toinen Lyyli.
Taitaa Lyyli saada tämän asukokonaisuuden...takin, hatun, olkalaukun ja töppöset.
Fleece on kiva materiaali nukenvaatteisiin.

Kuvasta saa mielikuvan nuken koosta, kun lattialaatat ovat kolmenkymmentä senttisiä.
Paavo on 32 senttiä pitkä!

Paavo prinsessatakissa...olkalukkuineen


Posted by Picasa
Tässä Papun takki, hattu, olkalaukku, töppöset ja housut.
Melkein päivä vierähti rustaillessa.
Isompi homma kuin ihmisten vaatteissa....piperrystä.

Kaoottinen työtila


Posted by Picasa
Tältä näyttää pukin paja...kaoottiselta.
On jo semmoinen sotkukasa, etten tiedä, mistä päin alottaa siivous.
Veeraa täytyy odottaa jeesaamaan!

Paavo "armeijan harmaissa"

Posted by Picasa
Posted by Picasa

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Paavo ja sen sisko, Turkista


Näille pukinpajassa valmistuu garderoopia!
Posted by Picasa

lauantai 20. marraskuuta 2010

Ristiäistauluja

Posted by Picasa

Likipitäen kaikille suvun uusille vauvoille olen taulun tehnyt....ja tilauksesta ystävieni lapsille/lasten lapsille.
Posted by Picasa

perjantai 19. marraskuuta 2010

Nukenvaatteita


Posted by PicasaPaavo vähän nolona...tytön hepenissä.
Vaan tyttönuket ovat Fiskarissa ja Nuppulinnassa.
Paavo kyllä suostui poseeraamaan farkkumekossa, röyhelömyssyssä  ja mamelukeissa!

Taas tyttölöitä


Posted by PicasaKyllä meni rahaa...kangaspalapusseihin ja  ja kaikenlaisiin tilpehööreihin!
Paavo taas, suu mutrullaan.

Nuket ovat silikoonia ja niillä on omat ilmeensä...
Elsalla ja Onervalla on sinisilmäiset tytöt...Ukolla Paavon kaksoisveli.

Paavon vermeet


Posted by PicasaFarkkuhaalarit, t-paita ja pipo...
Ihan Paavoa.
Nyt sen ei enää tarvitse istua ikkunalaudalla keittiössä munasillaan!

Vaaleanpunaista


Posted by PicasaVoi Paavo...
Lierihattu ja collegeasu...tosin froteeta.
Paavolle teen miehekkäämmästä kankaasta vastaavat.
Hatun lierin jatkan takaa sydvestin malliin.

Sama ilman salamaa


Posted by Picasa

Haalareissa ja kypärämyssyssä


Posted by PicasaPaavo, teen sinulle fleesestä...miehekkäämmän värisestä
Tosin Juuson lempiväri pikkupoikana oli vaaleanpunainen...olisiko Paavonkin?

Takataskutkin


Posted by PicasaPaavon haalarit ehtoopuolelta.

Nuken vaatteita


Posted by PicasaNäistä startattiin!

Talven taikaa


Posted by Picasa....Ja hämyä....
Tänä päivänä!


Taas on aikaa vierähtänyt pari viikkoa.
Nuorimmainen lapsenlapsi sai nimen Eeva Inkeri.
Päivät soljuvat miltei unenomaisesti ohi...liian nopeasti?
Riitänkö kaikkeen...ehdinkö omat tavoitteet suorittaa?

Ristiäistaulun kuvakin pitäisi saada...
Unohdin kuvata ennen luovutusta.

Jalmari kiertelee maakuntaa elokuvansa tiimoilta.
Kutsuvierasnäytäntöön on enää puolitoista viikkoa.
Jännittää...ja hirvittääkin...vähän.

Oli aikoja, jolloin tunsin huonommuutta seurakunnassa, kun lapset eivät ole hengellisessä työssä.
Tuntui kuin kaikkien muiden lapset loistaisivat kirkkaina tähtinä Jumalan valtakunnassa.
Ihmiset kyselivät, että ovatko lapsemme uskossa, kun ei heitä näy kokouksissa.

Lasten ollessa pieniä kuuluimme ensimmäiseen kirkkokuntien ulkopuolelle syntyneeseen seurakuntaan.
Hiljan uskoontulon jälkeen meistä tuli seurakunnan johtotiimin jäseniä.
Meno oli hektistä...innostuneille.
Neljän, viiden lapsen kanssa rahtauduimme kokouksiin viidenkymmenen kilometrein päähän...väliin useita kertoja viikossa.
Hyvä puoli oli, että opin tutkimaan raamattua ja panemaan Jumalan sanan käytäntöön arjessa.
Huono puoli oli, että olimme menettää identiteetin perheenä.
Huono puoli oli totaalinen loppuunpalaminen ja vaikeus sitoutua enää mihinkään.
Lapset kärsivät ja muistot tuosta ajasta ovat heillä voittopuolisesti negatiivisia, ahdistavia.

Lapset tulivat uskoon pikkuhiljaa....tietoisesti valitsemmalla Jumalan lapseudun.
Veera sanoo, ettei muuta vaihtoehtoa ollut.
Kotona rukoilimme yhdessä ja opetin lapsille Jumalan salaisuuksia, Tietä, Totuutta ja Elämää.
Tänäkin päivänä.

Tänä päivänä pidän kiinni "sydämen ympärileikkauksesta Jeesukseen"...eli uskoaan ei menetä, jollei tietoisesti kiellä Jeesusta, mene takaisin toisen isän valtakuntaan.
Vanhassa liitossa ympärileikkaus oli merkki Jumalalle kuulumisesta.
Se ei koskaan hävinnyt.
Kuitennkin se oli vain esikuva uudesta, paremmasta liitosta...sydämen ympärileikkausesta.
Joka ei myöskään itsestään häviä.

Kiitän Jumalaa tänä päivänä terveistä, lahjakkaista lapsista, jotka tekevät hyvin työnsä.
Ja ihanista lastenlapsista...(yhdeksän...jotka ovat vanhuksen kruunu...hm)...ja joista vanhin jo on armeijassa...
Ja pidän kiinni siitä, että Jehova Nissi, Herra meidän lippumme, on koko perhekunnan kohtauspaikka.

.....................................
Päivän Sana:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hepr. 12:1-2 (KR33/38)




Posted by Picasa

Posted by Picasa

Posted by Picasa

Posted by Picasa

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän aatto


Aamulla tuuli riepotteli villisti pilviä.
Lehtiä ei juurikaan enää kiepu ilmassa...alkavat olla ruskeaa massaa maassa...
Puitten oksat harottavat paljaan graafisina.
Aurinko silloin tällöin pilkisti edestakaisin seilaavien pilvenriekaleiden välistä
Sinistä taivastakin pilkahteli.

Lenkille sonnustauduin...tosin joku kummallinen oikeanpuoleinen, pistävä kurkkukipu vaivaa.
Kaularuhaset turvoksissa.
Tunnin elukkaa riepotin...tai se minua.
Ja kotiin tultua ihmettelin palelua.
Kuumetta.

Pyhäinpäivän aatto.
Eilen teimme kauppareissun Prismakeskukseen.
Kaikki paikat pursuavat rumia turhanpäiväisiä  halloween-otuksia.

Ukkopoikakin  tiimarissa katseli semmoista miekkaa, missä oli pääkallo toisessa päässä.
Kauhistelin, että hyi miten kaamee...johon Ukko, että:
"Mumma, sehän on vaan muovilelu....ei se oo oikee"
Ruma silti!

Isäni  kertoi aikanaan, että hautuumaalle vietiin ennen hengille ruokia keyriinä....
Emäntä kyseli, "a mitä sie söisit...syöt sie juustoo, syöt sie piiraisii, syöt sie rieskoo???"
Renki oli kiivennyt läheiseen puuhun ja vastasi, että "mie syön mämmii"!


Kirkosta eroamisjutut jatkuvat.

Samuli Pahaladen juttua osin kopioin Face bookin linkistä:
http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49247-yksinkertainen-ratkaisu-kirkon-jasenkato-ongelmaan

Kirkon tarkoitus on olla kirkon oppeihin uskovien ihmisten yhteisö, mutta evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu Suomessa ihan älyttömästi ateistejä, agnostikkoja, muiden uskontojen edustajia ja kirkon oppeja vääristäviä kristittyjä. Ehkä Jumala haluaa heidät pois kirkosta? Tällöin pappien tulisi alkaa aktiivisesti kyselemään ihmisiltä heidän uskostaan ja suosittelemaan eroamista kirkosta, mikäli harhaoppisuutta on havaittavissa. Julkiateistit tietenkin kannattaisi erottaa ihan suoraan sen enempiä kyselemättä.


Kaikki, jotka epäilevät oman uskonsa ja maailmankatsomuksensa yhteensopivuutta evankelisluterilaisen uskon kanssa, voivat tehdä yksinkertaisen testin. Lukekaa apostolinen uskontonnustus tarkkaan, ja miettikää, oletteko aivan täysin ja sataprosenttisesti samaa mieltä sen kanssa. Jos ette, harkitkaa vakavasti kirkosta eroamista, jos vielä olette sen jäsen.

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.


Samaa mieltä olen.
Miksi kuulua johonkin, mihin ei usko.


...........................................
Päivän Sana:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet."
Luuk. 12:22-23 (KR33/38
........................................................

Jalmarista oli haastattelu Helsigin Sanomissa:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Uutuselokuva+Rare+Exports+kertoo+erilaisen+tarinan+joulupukista/1135261419477


Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja
Veli-Pekka Lehtonen


Elokuvaohjaaja Jalmari Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports kertoo Joulupukista.

Näyttämisen halu on tärkeää elokuvaohjaaja Jalmari Helanderille, 34. Helanderin oma näytönpaikka tulee joulukuussa, kun hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Rare Exports tulee ensi-iltaan.

Elokuva on tarina joulupukista, Korvatunturista, isästä, pojasta ja joulun odotuksesta. Mutta ei sellainen lastenelokuva, jota odottaisi. Alaikäraja on 13 vuotta – mustan huumorin ja kauhukohtausten vuoksi.

Elokuvan tapahtumat saavat alkunsa, kun Korvatunturilla kaivauksia tekevä amerikkalainen tiederetkikunta päästää joulupukin valloilleen kaivamalla tämän esiin 486 metrin syvyydestä.

"Se on elokuva, joka minusta on kiva eli se on tarkoitettu lapsellisille ihmisille", Helander sanoo.

Helander on elokuvantekijänä itseoppinut, ja hän on hankkinut taitonsa tekemällä työtä vaatimattomissa olosuhteissa.

"Jos 16-vuotiaana sanot haluavasi elokuvaohjaajaksi, niin onhan siellä paljon porukkaa, jotka sanoo että vitut, keskittyisitkö johonkin oikeaan. Kun juoksin ja kuvasin silloin Jokelan metsässä, niin tyttöystävä ei kehdannut sanoa kavereilleen missä olin", Helander kertoo.

Ensin Helander teki lyhytelokuvia, jotka löysivät aikoinaan esitysfoorumin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilta.

Viime vuodet Helander on rutinoitunut mainosohjaajana. Sitä perua on myös Rare Exports: Juuso-veljen ideasta syntyi seitsemän vuotta sitten lyhäri, mainoselokuvayhtiön joulutervehdys, joka tuottaja Petri Jokirannan kanssa kasvoi oikeaksi elokuvaksi
............................................................
Jalmari oli kolmetoista? vuotias, kun toin hänelle lainaksi koulun opettajanhuoneen kirjakaapin ylähyllyllä pölyttyvän videokameran.
Pojan silmät loistivat...ja metsissä kameran kanssa juoksu alkoi.
Sisarukset ja serkut joutuivat äkseerattavaksi ja filmejä syntyi....
Olkoon Herra, Luoja Jumala, ikuinen luovuuden lähde, Jalmarille armollinen!





Posted by Picasa