Palmusunnuntaita

Päivän Sana
Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
Luuk. 19:37-38 (KR33/38)

Ylösnousemussunnuntaita kohti ollaan menossa....
Tästä kuvasta se mieleeni tuli...ylösnousemus.
Koko ihmiskunnan tulevaisuuden toivo ja ainoa pelastus...ja liian usein torjuttu.

Ulkona tihuuttaa vettä.
Muutama lenkintynkä tänään....vaan kävelytie on kurainen ja tienpielet kuorrutettu koiran kakalla.
Ylevää...


Rinsessa perheineen tulla tupsahti vastaan pihalla...virpomisoksineen. Elukkaa aamipissatukselta käyttämästä tulin.
Kuinka osasivatkaan olla suloisia, lapset...virpomisoksineen ja asuineen,

Aikakin on jo sitten kesässä...tunti lähempänä lämpimiä, aurinkoisia ilmoja!

Eilen piti mennä akkojen kässäpäivään vaan viitsimys oli nollissa ja olla möllötettiin kotona...ei edes kauppaan tarvinnut...kahvipurkin pohja tosin häämöttää...

Mutta aamulla Tallinnaan...
Taitaa tulla perinne...ainakin jo toinen kerta sisaren ja miehensä kanssa keväiseen? Tallinnaan...hotellimatkalle.
Kävin siellä aikoinaan Idan opiskellessa Taide Akatemiassa useinkin...ja silloin vielä viisumilla.
Kyllä on Tallinnan keskusta muuttunut...Virukeskuksineen.

Miehellä on viikon pääsiäisloma.

Walpuria kohti huikeasti jo mennään.

Kohta loska on historiaa...päivät pitenevät...puitten silmut turpoavat...
Sipulikasvit keräävät voimia yhtäkkiseen maanpäälle pullahdukseen...
Valkovuokot valmistautuvat maanpinnan kertakaikkiseen valloitukseen.
Kevään tuoksu vielä viipyilee...linnut aloittelevat urakkaansa....
Idan piha oli eilen mustarastaita täynnänsä!
Kaikkialla salaperäinen, väkevä elämän meininki.

Uunissa saksanhirvipotti muhimassa...oluessa.
Pari rosamundaa kiehautan ja kasviksia voissa kypsytän.
Puolukkasurvosta.

Iltaa kohti...hiljalleen ja omissa oloissa.

Rauhaa.

Aurinkoa tallessa...ja odotuksissa

Ukko uiskentelee viime kesänä ja odottaa jo Vihtijärvelle pääsyä...

Ensin tosin on Turkin matka...

Siitä se pieni ei oikein vielä etukäteen ymmärrä...kunhan lentokoneeseen pääsyä odottaa.

Onni jo vanhana konkarina osaa odottaa lämmintä...ja uima-altaita...ja vesiliukumäkeä...ja turkoosia merta...

......................................
Päivän Sana
Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
1. Tess. 5:19-22 (KR33/38)

Kyllä koeteltavaa tässä ajassa riittää...uususkontoineen....parantajineen.

Jokainen henki, joka ei tunnusta Jeesusta herraksi, on väärä...

Jokainen parantaja, joka parantaa "jumalan" voimalla, olematta uudestisyntynyt uskova, käyttää muita voimia...jotka eivät ole raamatun Jumalasta.

Jeesuksen nimen ja voiman käyttöön on oikeus vain Häneen uskovalla.

(Mark. 16)

..............................................

On taas aikaa mennä humpsahtanut...

Viikolla kävin kahdesti Fiskarissa.

Ensin vein Veeran lapsineen, sitten kahden yön jälkeen hain.

Kummallinen virusjuttu tuntuu kiertävän tässä kevään alkuajassa.

Kuitenkin uskon Jeesuksen nimen voittoon ja jumalalliseen terveyteen. Aamen.

.

Mies lähti Aikamiespojan kanssa päiväristelylle Tallinnaan.

Aamulla mennä huristeltiin (liukasteltiin) Lahelaan.

Yhdessä mutkassa auto puski suoraan hankeen...mutta tuli omin voimin sieltä poiskin.

Pikkutiet ovat yhtä muhennosta ja pyörät surruuttavat sohjossa.

.

Äidiltä justiin tulin Jokelasta.

Tuntuu hyvältä, kun on taas pirteä ittensä!

Eikä olisi pois päästänyt!

.

Munuishöystön laitoin tulemaan...saan yksinsyödä (monta kertaa)...Mies ei filttereihin koske.

Hän saa syödä entrecoteen palan...pottuvoin ja vihreitten herneitten kanssa.

Huomiseksi laitoin lehmän ulkofilepalan suolaan ja mustapippuriin.

Laitan sitten kuumaan pannuun tukkeutumaan ja uuniin kahteensataan, kunnes lihamittari näyttää 56-59 astetta.

Piparjuurikermakastiketta, pottuja ja vihanneksia sitten pupelletaan.

.

Harmaata on...lämpöasteita...vettä tihuuttaa...

Lumet sihisten sulavat.

Aurinkoa ja kirkkautta edelleen kaipaan....sitä kohti ollaan onneksi menossa.

.

Nanson trikoita kävin ostamassa, ettäs jotain tunikaa saisin aikaiseksi kesää varten..vanhimmat mekotkin kun jo ovat kuusi-seitsemän vuotta sitten tehtyjä..

Veera sanoi joskus, että miksi teet iankaikkisuusvaatteita!

.

Pää on tyhjä, mitäänsanomaton, odotuksellinen tunnelma.

Ihan kuin jotain olisi juuri tapahtumassa, roikkuisi pään päällä...mutta odotuttaa...jotain hyvää

ja suurenmoista....

Mutta nyt on tyhjä hetki...koti hiljainen...elukka nukkuu.

Pyhän viettoon laskeudun...saunan Miehelle lämmitän, kunhan kotiutuu.

Halaan ja kiitän siitä, että on olemassa!

..........................................................................

Vuosien takaa

Löysin kätköistä kuvan...liekö ollut edesmenneen isän viisikymmenvuotispäivät...vuonna 1964?
Silloin äiti oli 41 vuotias, Merja 12, Rauno 15, Kari 17 ja minä 19 vuotias...
Kuitenkaan en tuolloin ollut vielä kirjoittanut ylioppilaaksi...Kirjoitin keväällä 1965, yhden luokan kerranneena.

Isästä ja äidistä on kasvanut iso suku.
Isä kuoli vuonna 1991, äiti on nyt 86 vuotias ja minä 65...
Omia lapsia on viisi aikuista, puolisoineen kymmenen...ja lastenlapsia kahdeksan.
Karilla on vaimo, kolme lasta ja kaksi lapsenlasta.
Raunolla vaimo ja tytär.
Merjalla kolme lasta, puolisoineen...ja viisi lapsenlasta.

Haikea mieli... elettyä elämää ylä- ja alamäkineen.
Välillä on ollut päiviä, jotka mieluusti olisi hypännyt yli, jättänyt väliin.
Vaan kaikki on pitänyt elää
Ja yhtään ei takaisin saa!
Onneksi Jumala on ohjaksissa ja antaa kullekin päivällä vaan semmoisen taakan, minkä itsekukin jaksaa kantaa.
Ja kehottaa olemaan murehtimatta.
Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä---tämä on se päivä jonka Herra on tehnyt...siinä aihetta riemuun.

Olen onnellinen...
Jeesuksesta, joka tämmöisenään hyväksyi ja rakastaa...
Maailman parhaasta puolisosta, joka jaksaa rakastaa ja olla nurisematta...
Perheestä, joka kaiken läpieletyn vaikeuden jälkeen on yhtä...
Lapsenlapsista, terveistä, rakkaista...jotka ovat "vanhuksen" (minä mikään vanhus) kruunu!
Se on suurta armoa, että on tämmöinen sakki ja kaikki terveitä..ja että lapset ovat saaneet niin ihanat puolisot.
Siitä kiitän.

Aamulla heräsin auringon killitykseen huikaisevan siniseltä taivaalta.
Yöllä oli vielä tupruttanut lunta, pakkasta oli aamulla 8 astetta.

Miinan otin kainaloon ja suunnistin lenkille.
Vaikka aurinko paistoi, viima oli kova ja pipon päälle piti huppu rätkästä
Neljä kilometriä taivallettiin...ja Miina taas kahlasi kinoksissa, kiipesi lumikasoihin ja peuhasi pennun tapaan.

Auton avaimet oli taskussa ja suoraan mentiin eläinlääkäriin-
Miina sai tehosterokotteen ja lääkäri kehui Miinaa reippaaksi, terveeksi ja hyvätapaiseksi...vessatouhuineenkin kuulemma edistyksellinen.
Vaikka eilen meinasin ihan pillastua, kun se lirautti pariin kertaan olohuoneen villamatolle.
Tortut se pääsääntöisesti vääntää hiekkalaatikkoon...ja ulos.
Painoa neidillä on 3.5kg ja ikää muutaman päivän kuluttua neljä kuukautta.

Tänään tuli postissa uusi kirja: Low Fat Uskonto...
Pitäisi päästä lukemaan.

Keittiöstä tulee ihastuttavan aromaattiset tuoksut.
Laitoin pannuun 150g ylikypsää oskarin kylkeä kuutioina muhimaan yli tunniksi.
Sitten otin sulaneet lihakikkareet pois, laitoin pannuun paloitellun ison munuaisen ja ruskistin palat.
Munuaiset pois pannusta, (rasvaa lisää) silputtua sipulia (2), silputtua paprikaa (250g), valkosipulin kynsiä ja mausteita kuullottumaan.
Sitten valkoviintä löräys, kyljenkappaleet ja kiehautus.
Kun liemi kuivahti, pannuun kermaa ja paljon kuivattua persiljaa...merisuolaa.
Haudutan toista tuntia ja sitten lisään munuaiset...ja annan olla kymmenisen minuuttia.
Tuoretta korianteri (tai persiljaa) ennen tarjolle panoa.
Keitettyä rosamundaa tai pottuvoita lautaselle ja höystöt päälle.
Ja puolukkasurvosta tai etikkakurkkua.
Avot.
Oskarin kylki helpottaa tottumista munuaisen makuun...
Yleensä teen ilman mitään lisälihoja vaan nyt piti oskarit käyttää.

Viikonloppu edessä.
Miten aika rientääkään...viikot tuntuvat päivän mittaislta.
Onko ikääntymisen merkki?

Mitään en ole saanut ommeltua...vähän kolkuttaa...että pitäisi.
Jospa sitten ensi viikolla.

Siunausta kaikille lukijoille...
Ja jokaisesta kommentista kiitän!
..........................................................

Päivän Sana
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
Sananl. 13:20 (KR33/38)

Sielu lepää

Taas tasaisen harmaata.
Aurinko yritti tirkistellä, talitintti yritti virittää monotoonista viserrystään paljaan puun oksalla.
Aura mennä möyrysi aamutuimaan kävelytiellä...pakkasta nelisen astetta.

Lenkin taapersin Miinan kanssa.
Umpihankeen lähdettiin metsän läpi oikaisemaan...ja yllätyin, kun oli hankikanto.
Reppua ei Miinalle neljälle kilometrille enää tarvitse ottaa...reippaasti se kipittää ja isot lumikasat valloittaa...

Kuva yllä on viimekesän juhannusyön aamutunneilta.
Vähän aamu-utua, läpi yön palaneen nuotion tuoksua...
Ja hengenpaloa.
Olen kirjoitellut eräässä nettiblogissa hengellisiä juttuja ja jyrä ajaa yli välittömästi.
Tuntuu vaikealta ajatukselta, että hengellisyydestä voisi kirjoittaa pelkästään raamatun ulkopuolelta.
Raamattuun viittaaminen ja siihen uskominen on "kuuma peruna".
Voi rauhassa kirjoittaa uskovansa vaikka puitten henkiin, äiti maahan, olla yhtä kivien kanssa ja tuijotella liikkuvaa vettä kipossa.
Länsimainen yhteiskuntajärjestelmä ja lainsäädöntö moraalikäsityksineen pohjautuu ramattuun, samoin ajanlaskumme Jeesuksen syntymään.
Yksinkertainen, ilmainen Totuus ei kelpaa...
On jotenkin hienompaa etsiä henkisyyttä eri filosofioista, omista kokemuksistaan ja tunteistaan.
Pitäisikö kaikki pistää uusiksi?

Oma sukutausta ns. hengelliseltä kantilta on tosi raju..verenseisauttajineen ja noitineen.
Uskoontulon jälkeen jouduin irtisanoutumaan kaikesta taikauskosta ja noituudesta...ja aiemmista hengellisistä kokemuksistani... telepatioineen, ruumiista irtaantumisineen.
Henkivaltojen tunnistamisesta tuli tärkeää...ettei lähde mihinkään väärään "valkeuteen" mukaan.
Tiukka ohjeistus Jumalalta on suhtautumisessa kaikkeen pimeyteen...ennustamiseen ja meedioilta kysymiseen.
Kielletty alue. Aamen ja piste...niin olkoon.

Joskus hiipi häijy mielikuva, kun lasten puolesta aikanaan rukoillessa saattoivat haavat yhtäkkiä umpeutua...veret seisahtua.
Mutta Jeesus toimii ja tekee tänäkin päivänä samoja ihmeitä, kuin maanpäällä ollessaan.
Ja jokaisella häneen uskovalla on valtakirja sen nimen käyttöön.
Tulipas saarna.

Tilasin uuden kirjan...Low-Fat uskonto...Anja Bessonoff... koulutukseltaan pappi...ilman vihkimystä.
Mielenkiinnolla odotan.
Vahvistaa rasvasaarnaamistani...rasvaa rööriin!

Huomenna on äidin kaihilaeikkaus.

Ja alkukesän Turkin matkakin on nyt raamitettu...Mies ja minä sekä kaikki lapsemme...+ kaksi miniää ja kolme lastenlasta.
Kuinka odotankaan iloiten matkaa.
Ja miten vaikeaa oli sovittaa kaikki yhteen noin monelle...lennot ja huoneet ja kaikki.
Nyt on jo sähköpostia lähetetty kohteeseen ja yksi oikein talvinen kuva.

Kaaliloota levittää tuoksujaan uunista.
Oskarin kylkisiivuja ja sikanautaa laitoin 1.2kg:oon kaalia yhteensä n. 800g....ja muutaman sipulin, kermaa, mausteita, voita...ja valkoviiniä.

Lounaaksi söin partaäijää ja siihen kolmasosa kermaa...sekä puolukkasurvosta, stevialla makeutettuna...
Kermalisällä maistui suorastaan ruhtinaalliselta.

..............................................

Päivän Sana
Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.
Ps. 20:5 (KR33/38)