Yksinäinen

Niin hiljaa siinä yksin sinnitellen...muistutus siitä, mitä oli....

.........

Tänään taas aamulla pää ei meinannut herätä...

Vasen puoli painoi oikeaa enemmän ja tyynyn vetovoimaa ei voinut vastustaa.

Puoli yhdeltätoista päätin nostaa pääni ja itteni ylös.

.

Viime viikko asunnonmyynti pähkäilyineen ja peruuttamisineen otti niin kovasti voimille, että yöunet menivät.

Illalla nukahdin sujuvasti, mutta aamuyöstä kahdelta heräsin...ja olinkin sitten hereillä aamuun.

Sittenpä olenkin tämän viikon heräillyt vasta puoleltapäivin.

Onneksi ei ole hoppu mihinkään.

.

Ulos lähden reppuineni ja elukan taas tungen sinne kurkistelemaan.

Samalla reissulla hyppään autoon ja kaupoissa piipahdan.

.

Syksyn kuvia runttasin blogin pullolleen.

Taustakuvana näytöllä nyt on keltalehtinen riippakoivu meren rannnalla...ja hanhi.

Että osaa olla upea.

Samoin erityisesti pidän rosa rucosasta.

Siinä jo meri aloittelee hyytymistä, mutta kurttulehtiruusuu hehkuu omavoimaista valoaan...

.

Hyvät syksyt tänäänkin...

Lapissahan jo lunta tuli, ja rakeita Helsingissä eilen.

Sisko palajaa Kreetan matkalta huomenna...tänne hyiseen pohjolaan.

Rosa rucosa

Päivän Sana:

Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle.
Jes. 44:3 (KR33/38)

Jotenkin vesi aina liittyy pyhään henkeen...

Ja kivi kestävyyteen.

Rosa rucosa, jo kukkinut ja hedelmän antanut...hehkuu syksyn upeissa väreissä.

On niin lohdullista tietää, että vaikka kaikki on kertaalleen menetetty, Jumala on siunannut janoavaista ja hänen lapsiaan...ja lapsen lapsiaan.

Kiitos, Herra...myös rakkaasta ja ihanasta puolisosta!

Kuolleet lehdet

Jo kuolleet...ja kuolevat...kohta maatuvat.

Odottamassa valkoista vaippaa.

Jotain elävää vielä kuitenkin mukana.

Eksyneet

Eikö ne ymmärrä olevansa väärässä seurassa...eksyneet unohduksen keskelle.

Liian elävät, liian kauniit ja uhmakkaat.

Kimara

Vielä hehkuu

Ennen pakkasia

Tuivertaa

Syksyä

Vielä kukkii...

Vaikka vesi jo hyisen kohmeinen...

Vaihtelevaa

(Kuva Pikkuhuopalahdelta)

Taivaalle ilmestyi alhaalla roikkuva, uhkaava pilvi.
Tuuli alkoi ryöpyttää, pyörittää pudonneita lehtiä ja huojuttaa puita. Männynneulasia sinkoili parvekkeelle...laitoin lasit kiinni.
Tuntuu lumisen väriseltä vaikka taivaalta tulla ryöppyääkin vettä.
Ja äsken paistoi aurinko.
Onneksi ehdin kotiin ennen sadetta ja sain lenkin tehtyä.

Elukka oli taas puolet matkasta repussa.
Jäähallin kupeella istuin penkille, reppu ahterin alle ja elukkaa kampaamaan. Kuinka siitä irtosikin niin paljon karvaa. Karvat tungin pieneen muovipussiin.
Nyt elukka taas näyttää siistiltä ja tuuheaturkkiselta.

Aamu on ollut tosi hidas.
Puolelta päivin kömmin keittiöön aamiaisen tekoon..
Ylikypsää oskarin lämminsavukylkeä laitoin pannuun semmoisen 50g köntin, viereen puolikas vehnäpaahtosiivu...rasvaa imemään. Valkovuokkomukillinen kahvia, "oskarileipä" ja keltuainen voin kanssa oli käynnistysateria tänään...ja vettä iso toopillinen.

Lounaaksi kourallinen macadamioita ja saskiaa lasillinen.

Illaksi teen rosamundasta muusin, kerman ja voin kanssa. Maustan muskottipähkinällä.
Suppilovahverosoosi, puolukkasurvosta ja uunipaistia, sunnuntailta yli jäänyttä, urakoidaan tänään.

Mankelihommia on illaksi.
Lakanapyykkiä on päässyt kertymään ja isot pussilakanat on hankalia yksin selvitellä, joten Mies pääsee töitten jälkeen töihin....mankelointikaveriksi.

.............................................

Päivän Sana:

Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala.
Ps. 18:46 (KR33/38)

Niinpä...

Kuulasta...

Huikaisevan kirkas sunnuntaipäivä.
Keltaiset, maahan pudonneet koivunlehdet esittävät hurjaa tuulen tanssia... ympäri, ympäri, ylös ja alas.
Villisti, kuin kuoleman aavistaen.

Nukuttiin puoleen päivään, nautittiin brunssia ja vaan ollaan.
Kiitollisin mielin, kotona, rauhassa.

Uunioskari muhii savipadassa, olutliemessä, kupeellaan valkosipulinkynsiä ja suppilovahveroita.
Tuoksu hiipi uunista, leijuu kutsuvana.
Kaalia laitan hellalle sipulin kanssa hautumaan. Potut keitän ehtoolla, puolukkasurvosta pöytään.

Lounasta ei sunnuntaisin, tai paljon muulloinkaan, meillä nautita. Kaksi ateriaa päivässä tuntuu olevan hyvä, kunhan pitää riittävästä rasvasta huolen.
Jos lounasta, niin pelkkä kermakahvi tai kermaan ja veteen tehty kaakao.
Semmoinen 30g rasvaa ateriakerralla, vähin hiilihydraatein, tuntuu pitävän nälän poissa.

Tuntuu, kuin eläisi jatkoajalla, kun sai asuntoasian selväksi.
Pääsen keskittymään vielä ompelutöihin ja joulutaulujen tekoon.
Puukehyksiä pitää jostain edullisesti löytää.
Valkaisematonta pellavaa pitäisi pakka saada....siihen saa niin upeita kirjontatöitä koneella tehtyä.

Tyttäret ja miniä ovat lasten kanssa Jokelassa, Rinsessalla, kun pojilla oli luolamiesilta....Jalmarin jokavuotinen traditio.
Veljet ja sisaren mies, serkut ja kaverit saunovat ja herkuttelevat yhdessä...

Äiti oli unohtanut iltalääkkeet...eikä siis nukkunut enää kahden jälkeen...ja kipuja aamusta, joutui ottamaan ylimääräisen morfiinin.. Yleensäkin aamut ovat vaikeita, kun yön on pitkällään ollut...helposti ahdistaa ja hengästyttää.
Eilen kävin katsomassa ja Juniori oli paraikaa mummolla myös.
Huomenna menen ruuan tekoon.

Mutta tänään elän tätä päivää...rennosti oleillen.
........................................................
Päivän Sana:
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Sananl. 12:18 (KR33/38)
Niinpä...
Sanottuja sanoja ei saa takaisin...ja viisaat, lohduttavat sanat kannustavat....ovat lääke...kirvelevälle sielulle.

Hyvin nukutun yön jälkeen

Päivän Sana:

Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Ps. 18:35-36 (KR33/38)

Kuinka lohdullista ja turvallista ja rauhoittavaa...

..............................................

Viime yönä nukuin ensimmäisen kerran pitkään aikaan...rauhallisesti, ilman pelkoa ja jännitystä...ja päässä myllertäviä ajatuksia.

Asunnon ostaja armahti meitä....ei vaatinut 3000 euron sanktioita...vaikka kauppa meidän puolelta peruttiin.

Ja vielä sanoi odottavansa, josko meille kuitenkin jotain ilmaantuisi.

Heillä kun lopullinen asunnontarve täältä Järvenpäästä on vasta keväällä.

Ei tarvinnut viime yönä pähkäillä mitään ja olo on rento...kiitos Herralla.

.

Kukaan ei osaa ennustaa, mitä kahden vuoden päästä tapahtuu, mutta nyt on lepo.

Kun elinpäivätkään eivät ole omassa tiedossa...ja miten se äiti jaksaa.

Eilen oli pirteä, tänään taas kovat kivut selässä ja puhe katkonaista.

Tuntuu pahalta...kuin katsoisi omaan peiliin...että mikä on edessäpäin....

Vanhuus.

.

Tänään on asioita toimitettavana.

Raaseporin Rinsessa on Onervaisen ja Felixin kanssa Rinsessalla Jokelassa yökylässä.

Voisilmäpullat ja kanelikierteet leivottuna odottamassa......

Pitää lapsenlapsia moikkaamaan...ihanaisia...ja miksei niitä isompiakin rinsessoja.

Ja äitiä käydä kurkkaamassa...ruokaa ei kuulemma tänään tarvitse tehdä.

Ja Jokelan Naisten kässäpäivässä vierailla.

.

Eilen laitoin Miehelle tekstiviestin töihin: rakastan sinua.

Laittoi takaisin ruusun kuvan ja sanan: samoin.

.

Aika-ajotkin tulee tänään...niitä Miehen kanssa yhdessä katsotaan sohvalla...jalat pöydällä.

Ja sitten saunotaan...

Ja istutaan hiljaa vierekkäin...puhumatta...läheisesti.

Haisukynttilä palaa pöydällä...ja parvekkella.

On hyvä olla.

Rauhoitutaan pyhän tuloon.

Piilossa vielä...

Viime viikko on ollut hurjaa taistelua...pään sisällä.

Asuntomme on ollut yli vuoden myynnissä ja viime viikolla ilmoitin, että myynti lopetetaan toistaiseksi....jonka jälkeen välittäjä kysyi, voiko vielä yhden katsojan tuoda toistamiseen.
Kaupat sovittiin....muttamutta.

Äiti Jokelassa, 86v., kolme keuhkokuumetta hiljan sairastanut ja vielä toipilas, olisi jäänyt liian yksin tai oman tyttäreni, Rinsessan, kontolle.

Äiti, laatikkojen haku, pakkaaminen, karsiminen, kellarinpurku, autot muuttoon, kantaminen täällä ja siellä jossain....muutto tuntemattomaan...purku.....ja äiti.
Ja normaalit päivittäiset elämän rutiinit!!!
Liikaa yhdelle pienelle ihmiselle tällä haavaa.

Mies vielä jatkaa työssä pari vuotta, jonka jälkeen on tarkoitus muuttaa sinne ihanaan Raaseporiin.
Pikkuhiljaa voidaan hirsitalon päätyä remontoida ja jättää vuokrallemuuttamisvaihe väliin.
Eilen käytiin Karjaalla katsomassa vuokra-asunoa, jonka olisimme saaneet....
Yöllä valvoin ja tuli tunne, että ei.
Oma asunto olisi pitänyt olla tyhjä lokakuun puoliväliin mennessä.
Millä me olisimme siitä selvinneet???

Ja Tuusulassa kävin katsomassa vapautuvaa kaksiota, kunnan, jonka jälkeen tuli tosi paha mieli.
Seitsemänkymmentä luvun alkuperäiskuntoinen, pahan hajuinen ja ruma.

Aamulla sitten, ehtoollista nautittuamme, teimme Miehen kanssa sopimuksen kaupan perumisesta (olisi ollut ensi tiistaina).
Mahdollisia sanktioseuraamuksia, mutta tilanteen saa näin rauhoittumaan... vielä pariksi vuodeksi?
Tehtiinkö tyhmä päätös.
Ainakin on rauha sydämessä.

Ja rukoilin, että ostotarjouksen tehnyt pariskunta löytäisi vielä paremman...

......................................

Piilossa vielä....uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen....koivun takana, kuten sauna...........

Vakaana uskollisesti odottaa.

...........................

Päivän Sana:

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
1. Joh. 4:9-10 (KR33/38)

Ehkäpä Jumala rakkaudessaan taas kerran meitä armahtaa.

Turvallista on tietää, missä on oikea rakkaus....siinä, että Hän on jo ensin rakastanut meitä.

Syksyn tullen...

Tänään tortstaina aamulenkillä (tai reppulenkillä, elukka kun taas peesasi puolet viidestä kilometristä), harmittelin kännyn muistin täyttymistä. En saanut kuvattua upeita angervon lehtiä kimaltavine vesipisaroineen...kamera kun omatoimisesti taas jäi kotiin.

---

Pikkuhuopalahdesta, viides lokakuuta nelisen vuotta sitten (arkistoistani) löytyi lupiini pisaroineen. Yöllä oli ollut pikkupakkanen ja aamuauringossa pisarat kimaltelivat paremmankin timantin lailla.

Kyllä Jumala on luonut meille paljon ihasteltavaa...semmoista niin jokapäiväistä, ettei edes aina huomaa.

---

Illalla menen kynttiläkutsuille...

Haisukynttilät jo ovat innolla tulossa koti-iltoihin...valoa ja lempeää lemuaan jakamaan. Tykkään.

Muutamia vaatekertoja otan mukaan...jos vaikka joku ostaisi pois liikoja kaapista seisomasta. Tulee tehtyä yli tarpeen...ja jokunen keskeneräinenkin lähtee mukaan.

Ulkona on puuskittaista, ikkunaa pieksevää sadetta. Puista irronneita lehtiä huiskii villisti ympäriinsä. Ulos tekisi mieli....koiran ilmaan...vaan en kerkiä nyt.

---

Tipon koivet katkoin polvesta, maustoin yrteillä, sitruunalla ja curryllä. Vuokan pohjalle tällään potun lohkoja. Uuniin laitan pariksi tunniksi 150 asteeseen...

Tulee herkullinen ateria kerralla.

Nykysellään syön keskimäärin 100g rasvaa, 40g hiilihydraatteja ja saman verran proteiinia päivittäin...Niponipo.

Parina päivänä tosin iski lakritsin himo ja tietenkin unohdin, mitä hiilihydraattiliika saa aikasikseen. Sormien niveliä särkee...turvottaa.

Takaisin ruotuun.

...........................

Päivän Sana:

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Matt. 6:7 (KR33/38)...

Haikaillen...

Niin lähellä ja niin kaukana...tämä utuisen sinivihreä aamutunnelma.
Nyt jo koivut kellastuvat, pudottavat lehtiään ja aamuisin jäähtynyt kaste kimaltelee polun varren kuihtuvassa ruohossa.
Ei voi mitään....syksyssä ollaan...ja niin paljon jäi taas tekemättä.
Narniamökillä käynti jäi väliin, samoin saaristokeikka ystävän kanssa.
Siskon mökillä toistamiseen piipahtaminen jäi...ei jaksa joka viikonloppu.

Viime viikonloppuna teimme extemporee matkan Tallinnaan Aikamiespojan ja Miniän kanssa...hotellireissun.
Tuli vaan semmoinen tunne, että jonnekin piti päästä.
Vikingxpr:llä huitastiin yli lahden. Aurinko paistoi ja tyyni meri kimmelsi. Miltei koko ajan oli maata näkyvissä jossakin.

Laivasta ulostullessa ropsi vettä...vain puolisen tunnin töräys.
Silti bussiin tälläydyttiin...minä ensimmäisenä...ja huomasinkin muun porukan menevän toiseen.
Hotellin aulassa tavattiin.
Poislähtö taas tuli niin pikaseen, ettäs lepäämiseen olisi ehdottomasti tarvittu vielä toinen yö hotellissa.

Laivassa päästiin keulaan ikkunan viereen tilavasti kotimatkaksi. Saimme ihailla meren kimmellystä, hiljaista aaltoliikettä, ohi menevää pika-alusta ja joitakin ohitettavia, hitaampia aluksia....valkoisia, yllättävän lähelle tulevia purjeita.
Kustaanmiekka tulla tupsahti äkkiä eteen ja matka oli ohi.

Äiti on kotiutunut keuhkokuumeen jäljiltä sairaalasta.
Aamulla se taas säikäytti...annoin puhelimen soida kolmeen ottteeseen pitkään eikä kukaan vastannut.
Piti soittaa Juniorille vastapäiseen taloon, että mummoa kipaisisi katsomaan...onko hengissä.
Juniori soitti kohtsillään isomummon nukkuvan.
On se vaan jotenkin niin voimaton ja hätkähdyttävän vanha. Ihan yhtäkkiä. Eihän oma äiti voi silleen vanheta...sehän on iankaikkisuusolento, maailmannapa.
Kohtahan sitä huomaa itsensäkin lähenevän vanhuutta...ja sieluparka ei älyä vielä vanhenemisesta mitään.

Ja entäs lapset...
Ensin ne olivat pieniä ja odotti niitten kasvamista.
Sitten ne saivat kiinni ja kasvoivat ohi ja lähtivät omilleen.
Nyt niillä on omat lapset ja elämät.
Kaikki jotenkin tuntuu lipuvan hiljalleen ohi. Mistä sitä saisi elämänsyrjästä kiinni, jottei ihan jäisi paitsioon.

Kuin silloin ennen...

Siinä se seisoo...unohdettuna, poissa käytöstä. Vähän ruostetta pinnassa.

Lapsena, kymmenvuotiaana, olin sisarusteni kanssa keskisuomessa maalaistalossa kesää viettämässä.

Heinäpellolta oltiin kerran tulossa hevoskärryillä, ja talon keskenkasvuinen poika oli ohjaksissa...Kuinka siinä innostuikaan hevosta juoksuttamaan...ja tultiin t-risteykseen, missä oli maitolaituri.

Vaan eipä polle ymmärtänyt jarruttaa...kurvata hönkäsi maitolaituria kiertämäään ja kaatoi koko komeuden. Siinä maito mennä lörötti maantien tomuun.

Eipä silloin mailla paljon lapset leikkineet. Kaikki olivat kykyjensä mukaan talon töissä mukana.

Tukkimettässä kuusipöllejä kuorimassa...puukiilalla..hirveesti hyttysiä...

Pärekattoa naulaamassa...itse vielä olevinaan räystästä väkersin.

Kassaran kanssa vesakkoa harventamassa...kaikessa mukana.

Ja heinäpellolla keiteltiin kahvit nuotiolla ja pannuun ropautettiin suolat pohjalle.

Väliin koko talon väki lähti saareen retkelle laavuun yöksi...kalaa paistettiin nuotiossa ja elämä oli huoletonta.

...............................................

Tänään laitoin välittäjälle viestin, ettäs lopetettaisiin asunnon myynti...tai pidetään taukoa.

Hirvittää koko homma.

Jääkaapin ja pakastimen tilasin ja viemäreitä pitäisi päästä laittamaan...keittiökalusteetkin siellä jo odottavat.

Tämä asunto pitäisi kuitenkin myydä...siinä rukoilemista, mikä on oikea aika. Vaihdetaanko välittäjää? Täällä on uskova välittäjä, jolle mieluusti vaihtaisin. Päivän tunnussana nyt lohduttaa...siitä kun jaksaisi pitää kiinni:

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
Jes. 41:10 (KR33/38)

Ukko ja Elsa

Kesäpäivä kotikoivun siimeksessä...varjoineen.

Maistui jäätelöltä ja suvituulelta.

Ahkerat pienet tekivät töitä urakalla. Tuli tietä ja hiekkalinnaa. Väliin Elsa pääsi peräkärryn kyytiin ja siinä mennä rytyyteltiin alamäkeä. Ylöspäin piti mumman jeesata. Hiekka kutitteli varpaita...muutama käpykin siinä.

Kiireetöntä, kirkasta suvea.

.................................................................

Päivän sana:
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus- "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
Ef. 6:1-3 (KR33/38)

................................................

Tästä olen aina pitänyt....vaikka siinä tuntuu olevan käskyä ja vaatimusta ja tottelemista.

Kuuliaisuus on kuulemista ja kuullun mukaan tekemistä.

Nykyihmiselle vaikea paikka...että totella...ja kunnioittaa.

Kuitenkin lupaus tottelemisesta ja kunnioittamisesta tuo siunauksen ja menestyksen omaan elämään.

Juhlittiin Elsaa

Viime lauantaina suku kokoontui juhlimaan Elsaa....ja lukuisat ystävät.

Jossain vaiheessa alle kolmivuotiaita lapsia oli 11. Sää oli ihastuttavan leppoisa ja aurinkoinen.

Kaikkiaan vieraita taisi olla viitisenkymmentä. Miniä oli leiponut herkullisia lusikkaleipiä...jälkiruokalusikalla...ja minä, joka en yleensä makeaan koske, söin neljä leivonnaista...Vähä nolo.

...kakun kanssa...

Kakku oli Rinsessan tekemä. Kermaa yhteensä kaksi-ja puoli litraa. Söin kolme kulmaa, taisi päivän rasvoista (75-100g) tulla jo liki puolet -kun ei yleensä ihmiset pelkistä kermakohdista perusta.

..................................................

Päivän sana:

Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa."
Joh. 6:35 (KR33/38)

Kylätie

Siellä se kiemurtelee...tuskin havaittavissa...paitsi, kun kuvan suurentaa.

Se muistuttaa Sotkuman kylätietä, viisikymmentä luvulta, kun ei vielä pikitie rikkonut maisemaa. Sitä tietä, hiljaista ja mutkittelevaa, talsin isän käsipuolessa pienenä tyttönä mummon mökille.

Mökki oli miltei kiinni järvessä, harmaa, hirsinen, pärekattoinen.

Sinne liittyvät lapsuuden rakkaimmat muistot, mesimarjoineen, heinään pujotettuine ahomansikkoineen, onkimisineen, uimisineen...ja juuri paistettuine ruisleipineen, päälle laardia ja suolaa.

Myöhemmin sitten tuli pikitie, joka halkaisi kylämaiseman, kulki Viinijärven rantaa ja toi liikenteen hälyn uneliaaseen kesäoloon.

Tämä kuvan kylätie on tätä päivää...vallesmannin kiharoineen, mutkineen ja mäkineen.

Sinne...kuin palaisi lapsuuteen.

Sauna

Sauna seisoo pellonkupeessa...tyynenä ja aikaa uhmaten. Paksuseinäisenä... (entinen leivintupa???)

Takaa pilkottaa järvi, jonne voi pulahtaa pienen kipaisun jälkeen löylyjä vilvottamaan. Uskaltaisiko peräti avantoon talventullen?

Hobby

Tämä on kesämökki, jolla on käyttöä ympäri vuoden.

Ajan sillä kaikki päivittäiset ajot. Taitaa olla semmoinen maksimimitta jokapäiväiseen ajoon.

Asumiseen kyllä turhan ahdas....mutta kaikki perustoiminnot siinä on...

Vessa, suihku, kiinteä parivuode alhaalla (kapea, 120cm), kolmipaikkainen kaasuliesi, uuni, jääkaappi ja tiskiallas sekä ihan kivasti kaappitilaa.

Ja ajotieotokone, kruiseri, peruutuskamera ja mitä lie.

Tänne

Suurin, mullistava mietittävä on tyttären hirsitalon toisesta päädystä muokattava eläkekoti meille, kiertolaisille. Raaseporissa.

Jokohan sitten sielu pääsee rauhaan, kun itseä varten remontoi???

Viemärit ja vesijohdot pitää vetää ja pesuhuone sekä sisävessa rakentaa.

Samoin keittiö.

Lattiat on koko talossa hyvällä malllilla, keittiössäkin kuitulevyn alla upeat lautalattiat.

Talossa huonekorkeus on 270cm.

Kaikki sisäkatot on panelia, olohuoneen nurkassa pönttöuuni (uusi) ja keittiössä puuhella sekä leivinuuni, johon menee metriset halot.

Työtä piisaa, mutta mitään rakenteita ei tarvitse uusia eikä repiä auki. Edes alimmaiset hirret eivät ole painuneet.

Saunarakennus on rannan tuntumassa ja uimaranta hyvä, kallioinen ja hiekkainen.

Kylätie kiemurtelee halki maiseman ja entisajan tuntu tervehtii tulijaa.

Voi meitä.

Keittiökalusteetkin on jo ostettu....Tuntuu peruuttamattomalta.

Neiti "Kesäheinät"

Tyttärien pienet prinsessat kesätällingissä...

Äitienpäivän jälkeen kesä tuli ja meni....taas kerran.
"Talvet ja kesät toistaan seuraa"...
On haikea syksyn aika...punaiset pihlajanmarjat, kellastuvat lehdet, utuiset maisemat...ilmassa aamuisin kirpeys.

Paljon mahtuu kuitenkin harppaukseen keväästä syksyyn.

Turkinmatka tehtiin kesäkuussa. Matkailuauto vaihdettiin uudenpaan, Hobbyyn, matkan jälkeen. En tarvitse enää yläpetille kiivetä.
Vihtiparkin leirintäalueen Vihtijärven rannalta löysimme ja siellä lapset perheineen vieraili uintireissuilla....ihania kesäkuvia sain.